Taas yksi päivä kuin helvetti.
Eikö kukaan ymmärrä,
että mä en jaksa enää.
En jaksa kuunnella,
kun toiset riitelee.
Mun päivät täyttyy huudoil,
katkeril tunteil,
surul ja päättyy kyyneliin.
Ei elämästä onnea löydy,
vain pelkkää suruu.
Unelmat nää murtuu,
ei millää oo enää välii.
Mä en jaksa enää välittää,
antakaa mun jo olla.
Mä tiedän,
et itsekkin myös valitan
ja aivan syystä,
niin kuin kaikki muutkin.
Pyydän anteekksi,
jos olen itsekäs,
mutta niin ovat kaikki muutkin.