Sinä aina hymyilit,
vaikka olit kuinka kipeä.
Et koskaan halunnut näyttää,
että sinuun sattuu.

Sinulle me kerroimme kaikki huolemme.
Sinun piti elää ikuisesti,
tai niin me luulimme.

Yksikään päivä ei ollut surullinen,
jos sen vietti sinun kanssasi.
Sinä olit meidän aurinkomme, ilomme, onnemme.

Kun näin sinut viimeisen kerra,
sinä sanoit "nähdään taas..."
Kuiskasit vielä korvaani,
"älä itke lapsikulta, ole vahva!"