Minä luon itse humalani
En siis kaipaa yrttejänne
Tuoppejanne, tynnyreitänne
Minä saan taivaan kiitämään
Saan sen kaatumaan päälleni
Minä kykenen rakastamaan
Niin että sydän halkeaa
Ja vihaamaan kaikkia
Kaikkea
Niin että kyynelet muuttuvat vereksi
Minä herään henkisessä krapulassa
Tuijotan kattoa enkä saa henkeä
Ja jo samana iltana
Vajoan taas silmieni luomaan harhaan
Minun näkemykseni kaventuvat
Puiseksi, lahoavaksi putkeksi
Pesäpallomaila
Jolla löin opettajaa kasvoille
Minä saan itseni mustelmille
Pelkillä ajatuksilla
Saan vatsassani hapon kiertämään
Vain suunnittelemalla tulevaa
Minä luon itse humalani
Ja kun olen selvä
Minä ratkon tämän runon rakenteita
Analysoinrivienvälistäsanaverkoistamoderniperinteinensäkeistöllinen?
Ja kun olen saannut tarpeeksi
Nielen salaa aivonestettäni ja sekoan taas.