IRC-Galleria

Chike

Chike

Mutsis käy meillä

Blogi

-

Pieni sotkuinen maailmaMaanantai 03.08.2009 18:31

Queen - Who wants to live for ever http://www.youtube.com/watch?v=cFqFyafybCU&fmt=18
¨ Avain lukkoon, ovi kiinni. Kuulokkeet korville, nyt voit hengittää. Sisään ulos, pitkillä vedoilla rauhattomuus työntyy ulos keuhkoista. Hengitys ei enää tärise, kuin hylätty koira talvipakkasessa. Tässä pienessä neliössä johon maailma avaimen väännöllä kutistui, ei ole muita jakamassa ilmakehääsi tai varastamassa happeasi. Pieni sotkuinen suljettu maailma, jonka eteläisessä siivessä on rikkinäinen lamppu jota ei saa osoitettua oikein minnekkään muualle kuin maahan. Valaistu lattia olisi parempi kun ei mitään, mutta lamppu helisee harmaasti. Se on kuollut, kuin kapitalistin moraali. Sotkuisen maailman pohjois-siivessä makaa kasa väsyneitä vaatteita. Tuttuja ja turvallisia. Niiden päälle uskallat lysähtää täysin surutta. Alta ei löydy kovia esineitä eikä teräviä valheita. Samat vanhat tunkkaiset vaatteet haisevat elämältä, hieltä. Ne huokuvat helppoja hymyjä ja luottamusta, jotain mistä on tehty vaikeaa pienen sotkuisen maailman ulkopuolella.
¨ Pölyhiukkaset pitävät nurkissa kokouksia. Ne pitää kukistaa ennen kuin ovat äänettä vallanneet koko pienen maailmasi. Silmät alkavat tottua pimeään ja näet selvemmin. Edessä on peili ja rikkinäinen taulu. Toisessa hymyilet, toisesta et ole varma. Käsi uppoaa taskuun ja kaivavat esiin sytyttimen. Toisella kädellä otat taskustasi paperin palan ja sytytät sen. Tuli liimautuu kiinni suikaleen reunaan, kuin vasa emoonsa kun siirrät kasvojasi lähemmäs kohti pimeää peiliä. Pöly pakenee valoa ja nukkuvien esineiden varjot heräävät eloon. Yllättyksenä peilistä katsoo hymyilevät kasvot. Eivät aivan miljoonan dollarin hymyllä, mutta ainakin kahdenkymmenen euron hymyllä. Seuraat siinä naureskellen kun raha palaa ja värit tummuvat. Happi haihtuu. Vedät verhot vikisten sivuun, avaat ikkunan ja annat setelin polttaa itsensä loppuun päivän paisteessa. Muutamassa hetkessä vallan symboli on kadonnut tuhkaksi ja muuttunut arvottomammaksi, kuin hiekka. Pimeässä rahakin on vain paperi. Jos joudut sulkemaan oven, avaa ikkuna. Kun siirrät verhot syrjään ja päästät valon sisään, et tarvitse seteleitä nähdäksesi mitä olet. Valossa näkee kaiken itse ja voit olla varma, että hymyilet.

Luotua hiljausuuttaMaanantai 20.07.2009 09:41

http://www.youtube.com/watch?v=HKnxmkOAj88&fmt=18
¨ Auringon sarastaessa pilvien välistä muistan olevani hereillä. Pää hiukan väsyneenä nousen istumaan ja tunnustelen aamua. Kulaus vettä. Turkoosin meren kosketus kostuttaa huuleni ja muistan sinut. Vesi virtaa lävitseni ja virkistää silmäni. Muu on vielä väsynyt, mutta silmät muistavat. Muistan miltä omasi näyttivät noin nenän päästä omistani. Hämärässä katsoit minua suurin silmin ja minä tarkastelin sinua takaisin. Kesäyön tummimpana hetkenä, elävä tuli sitoi meidät yhteen ja yö hiljentyi kuuntelemaan sanoja jotka laulettiin hiljaa. Tulen loimutessa, ääni sulautui liekkeihin. Pehmeät mutkat ja lämmin väri laulettiin koko seurueen rauhaksi. Metsä pysähtyi kuuntelemaan ja tuuli löysi leposijansa kuusen latvoista. Tulen ympärille kerääntyneet loivat täyttävän hiljaisuuden jota laulu tiivisti. Kerätty keskittyminen synnytti alustan jossa tunteet aisti kosketuksella ja toisen ajatus oli jatketta omalleen. Aika kuunteli saunan oveen nojaten ja katseli vierestä, kun äänellä luotiin hiljaisuutta. Jopa tähdet kumartuivat kuuntelemaan ajatuksissa kuiskattuja toiveita ja saattoivat ne taivaalle toteutettavaksi. Sinne, sinkoutuneena pitkin tähtikarttaa, asettelimme herkimmät toiveemme kaiken kosmoksen alle. Olimme kaikki samaa hetkeä.
¨ Nojaan taaksepäin ja mietin. Kiedoit kätesi ympärilleni kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Ja niin kai se on. Miten helposti vierelläsi vietin aikaa. Näppäimet vilisevät silmissä ja tuntuu, että niitä on ihan liikaa kun kirjoittaa jostakin näin yksinkertaisesta. Raavin päätäni siitä kohtaa mistä leikit hiuksillani ja hymähdän. -Sormesi kartoittavat kasvojani ja minä seuraan sinua läheltä.- En edes tiennyt varpaitteni olevan kylmät ennen kuin toit jalkasi vierelleni. Ehkä tunsin sinut joskus toisessa elämässä, siksikö tämä on näin helppoa? Turvallisesti, jätän sinut sumuisten haikailujeni ulkopuolelle sillä en tarvitse sinua. Etkä sinä tarvitse minua. Siinä se kauneus piileekin. Olimme siinä koska se tuntui luonnolliselta. Oli nuorekkaan vapauttavaa kun ei tarvinnut ja samalla turvallisen tyydyttävää kun olit silti. Ikkunan karmeissa on kastetta. Kulaus vettä. Olen hereillä ja minun on hyvä olla.

Michael Jackson - Earth SongMaanantai 13.07.2009 23:57

Pitää miettiä millaisessa maailmassa elää ja miten siihen itse vaikuttaa. Väite ettei yksi ihminen pysty tekemään muutosta on yksinkertaisesti valhetta.
http://www.youtube.com/watch?v=A4Usf-4vBDA&fmt=18

Tee jotain siistii, me kaikki kuollaan joskus.Lauantai 11.07.2009 16:13

Kahden vuoden päästä ihailet itseäsi kun uskalsit tehdä sen mikä sinua pelotti. Tee muistoja joista voit olla ylpeä. Ei se niiden lopputulos, vaan rohkeus kokea ja ylittää itsensä. Kaiken ihmeellisen ei tarvitse tapahtua vain valkokankalla. Tee elämästäsi elokuvaa ja ole sen tähti.

Elämä on tosi jees... ^_^Torstai 02.07.2009 21:19

Hattukaupan turhautumista. / Hetki jolloin tahdoin polttaa käsikirjoituksen ja syöttää tuhkat kodittomille sorsille!Torstai 25.06.2009 02:29

Toissapäiväisen kuvauksen jälkeen olin onnekas jos minulla oli yhtäkään hiusta päässä. Sitä turhautumisen MÄÄRÄÄ! Halusin ampua itseäni polveen, pistellä piikillä keuhkoihini reikiä ja katsoa kun vuodan kuiviin! Jos Rakastat elokuvan tekeminen on hauskaa, mutta jumalauta, se leffaan liittyvä venaaminen on hermoja raastavaa varsinkin jos ei ole mitään hajua milloin pääsee kameran eteen. Neljä vitun tuntia! Muut keimailee hatut päässä ja tanssahtelee hassusti kun minä ja Esa-Matti a.k.a Jonne, hahmoni Tonin paras ystävä, odotamme kuumeisesti milloin pääsemme riemuihin mukaan. Emme voineet lähte mihinkään sillä missä tahansa vaiheessa joku olisi voinut tarvita meitä, mutta jumaliste kun ei tarvinnut! Turhautuminen yltyi niin että pohdimme Siwan ryöstämistä. Niin se menee, ihminen joka on turhautunut ryöstelee Siwoja ja perhana että ajatus himotti! Vankila reissukaan ei olisi haitannut kuhan olisi päässyt tekemään JOTAIN! Siellä hakattiin päätä seinään ja kuljettiin teletappina ympyrää. Hip hip vitun hurraa, on siisti tehä leffaa vaikka samalla tekee mieli paukuttaa pieniä eläimiä vasaralla päähän! Mut ei siin midist, päästiin me sit lopulta tekee juttui! ^^ Söps söps peace and love<3

LISÄÄ LEFFA BLOGAAMISTA: http://www.josrakastat.fi/blog/ Käy lukemassa elokuvan etenemistä ja tuotannon mietteitä!

Rantalenttistä ja linssiludejaMaanantai 22.06.2009 01:10

Lisää elokuvan blogaamista http://www.josrakastat.fi/blog/ Käy kattoo!

“Tältäkö elokuvan tekeminen maistuu?”, kysyin itseltäni pureskellessani kameran linssiä. Kovaa on, välillä se jopa sattuu, mutta jälkimaku *ah* maistuu suloisen tyydyttävältä! Kokemattomana konkarina voin näin kahden kuvauspäivän jälkeen sanoa, että elokuvasta tulee mahtava! Meillä oli kaksi päivää sitten rantakohtaus ja löydän vieläkin hiekkaa varpaitteni välistä. Tietenkin loogisin ratkaisu olisi peseytyä, mutta Elli a.k.a Ada Helminen silitti kasvojani kuvauksissa ja saattoi ehkä pussatakkin. Tästä syystä en usko peseväni kasovjani enää koskaan. Varpaitani hän ei kuitenkaan pussannut, ne minä varmaan pesen.

Ensimmäisenä kuvauspäivänäni minut pakotettiin valvomaan sopimusrikkomuksella uhaten reilusti yli nukkumaanmenoaikani ja jouduin odottamaan kuvauspaikalla 2 tuntia päästäkseni kameran eteen 10 minuutiksi. Kaikki oli ohi hämmentävän nopeasti. (Nokkelimmat keksivät tähän kaksimielisen vitsin.) Toinen kuvauspäiväni oli huomattavasti tapahtumarikkaampi ja nautin jokaisesta hiekanjyvästä jonka silmistäni noukin. Ensimmäinen päivä, 17.6, jolloin pääsin kunnolla tekemään jotain oli minulle yhtä seikkailua! Illalla olikin ihana vajota untenmaille 11 tunnin kuvauspäivän jälkeen. Tältä se elokuvan tekeminen maistuu. Tää on makeeta!

PS. Nautin RMJ:n juhannuksesta maltillisesti ja kohtuudella, kuten aina. Ihana tiedottajamme Sanna antoi minulle ylimääräisen festari-lipun ja koin Poriin nyt ensimmäistä kertaa! Kiitti Sanna<3

Chike / Se nopeampi näyttelijä

Hetki jolloin olin täydellinenTiistai 16.06.2009 09:03

Ottakaa rauhallisesti. http://www.youtube.com/watch?v=CR3dM-GlZK8&fmt=18

Illasta yksinkertaisuuteen, tiiviimmäksi yhdeksi. Hyväksyttyä haikailua ja yksinkertaista olemista. Saat mitä haluat ja tarvitset ja tuudittaudut sen tuomaan kokonaisuden tunteeseen. Tässä hetkessä on hyvä olla. Paikka jossa on turvassa omassa mielessä tai oman kullan vieressä. Kaikki haluavat tuntea kodin. Koti on missä sydän on ja se on aina mukanani. Kaikki haluavat tuntea itsensä tärkeiksi, kaikki haluavat tuntea turvan. Kun löytää rohkeuden tutkia itseään ja nähdä itsensä kaikkine virheineen, arpineen, täysin alasti millaisena on, on hän löytänyt polun onneen, tien täydellisyyteen ja itsensä kehittämiseen. Ja jos uskaltaa avata itsensä jollekkin, näyttäytyä peittelemättömänä ihanassa yksinkertaisuudessa, on tämä rohkein henkilö maan päällä sillä hän uskaltaa olla juuri se miksi hänet on luotu. Olla alati muuttuva taideteos muovautuen elämän aallokossa.

Ihminen ei ole täydellinen mutta sinä voit olla. Kun ihminen tuntee hetken täydellisyyden tietää hän olevansa jotain enemmän. Sen ei tarvitse olla jatkuvaa, eikä se olekkaan, mutta kun se hetki saavuttaa sinut kestää se pitkään. Jokainen on tuntenut täydellisyyden, ollut täydellinen. Jokainen hetki jossa menneelle tai tulevalle ei ole sijaa, kun ajatukset seisovat, kun kellut tunteessa etkä tarvitse kertakaikkiaan mitään, silloin olet täydellinen ja tiedät sen. Jokainen on ollut täydellinen. Ja joka päivä kun elämme ja koemme ja toteutamme sitä mitä oikeasti haluamme eikä sitä mitä meidän jonkun mielestä kuuluisi tehdä, tiedämme hetki hetkeltä enemmän keitä olemme. Olet kokonainen kun et tarvitse mitään. Täydellisyys on helppoa. Katso maailmaa avoimin silmin ja tiedä kuka olet.

Chike Ohanwe [17.01.2009]
KIITOS KOMMENTEISTA

Kaunis ajatus se oli...Lauantai 09.05.2009 09:35

Kauneinkin kukka kuolee aikanaan. Terälehti kerrallaan, se tummuu, nuppu yhä kallistuen kohti maata mistä se kerran kevätsateen puhjetessa nosti päätään ja ponnisti läpi mullan ja maan. Kovat tuulet ja ilkeä viima koettelivat nuorta, mutta päättäväisyys puhjeta täyteen kukoistukseen ei antanut minkään esteen olla liian suuri. Hitaasti kurottaen, jokainen lehti vaivalla kasvatettu, ylös korkeuksiin. Korkeammalle ja kauniimmaksi. Vaikka piikit löivät ja viima puri, maaperä oli kuiva ja karu, ne pienet pisarat mitä taivas soi riittivät aina juuri ja juuri. Viimeinen pisara oli suurin, jotain mikä olisi herättänyt pidätellyn kauneuden, mikäli se olisi itketty ilosta. Mutta kun nuppu nosti päätään, kuoli se kyyneleen kosketukseen. Katkeruus kuristi kaulaa ja lehdet tummuivat pettymyksestä. Varsi kallistui nupun hukkuessa suolaiseen pisaraan jonka perään se oli niin palavasti kaihonnut. Juuret käpristyivät halki ja voima mikä kukkaa kannatteli surkastui surusta. Kun viimeinen puna oli verenlailla terälehdiltä valunut, oli kaikki ohi. Kuollut nuppu makasi vasten säälimätönä maata. Ei kauniina kuin haaveissa, vaan säälittävän pettyneenä.

http://www.youtube.com/watch?v=il-9_CudEu0&fmt=18
-