Jos osaisin niin kääntäisin kelloja
Jos osaisin, hyppäisin menneisyyteen ihan vain hetkeksi
Siirtyisin aikaan ennen poikaystäviä, mies huolia, särkyneitä sydämiä. En tekisi samoja virheitä uudelleen, muutaisin ne kohdat kirjasta kokonaan. Ottaisin pyyheekumin ja pyyhkisin ne pois. Petturit näkisin jo valmiiksi uusin silmin. En vaivautuisi edes olemaan ystävä niille jotka eivät sitä ole ansainneet. Antaisin minua henkisesti pahoinpidelleille potut pottuina. En jaksaisi vaivautua eksiin, enkä niihin jotka kohtelivat kuin lika rättiä tai sukkaa jonka voi vain vaihtaa.
Jos osaisin kertosin kuinka paljon minuun sattuu. Sattuu tieto siitä, että en osaa kääntää aikaa taakseppäin, muuttaa menettä. Sattuttaa että minun täytyy vain hyväksyä, että näin on tapahtunut ja se siitä. Tulevaankaan en pysty näkemään ja ennalta jo oppimaan etten toista vahingossa samoja virheitä. Toivon silti ja rukoilen että en kadu yksin, muutaisitko sinäkin aikaa jos voisit? Ainoa mitä voi tehdä on pyttää omaa aiheuttamaani harmia anteeksi ja kävellä eteenpäin. Ainoa mihin pystyn (mutta en halua tehdä) on antaa anteeksi tekoja jotka satuttavat vielä monen vuodenkin jälkeen. Mutta jos pyydät anteeksi ja tarkoitat sitä todella annan sinulle anteeksi, ja jos olen sinua satuttanut pyydän anteeksi ja tarkoitan sitä todella.
Jos pystyisin liikuisin aaven lailla halki aikojen ja pyyhkisin pois surun. Mutta en pysty ja en osaa. Minäkin olen vain ihminen.