R.I.P Jarno-serkku. Kaipaan sinua kovasti.
Hautajaisissa käytiin kuitenkin myös seuraava keskustelu:
Minä: ai niin, kummit, ette tienneetkään, etten ole kuulunut kirkkoon enää vähään aikaan.
Kummisetä: mtäh?
Kummitäti: anteeksi?
Minä: niin, että erosin kirkosta joitain vuosia sitten. Tarkalleen syksyllä 2005.
Kummitäti: minkä ihmeen takia?
Minä: noo, kun en oikeastaan usko.
Kummisetä: minkä tähden sinä järkevä ihminen et usko?
Kummitäti: kerro nyt, että miksi et usko?
Perusteluita siis kaivattiin, mutta paitsi tilaisuuden luonteesta (tästä huomautti myös isäni vierestä) myös niiden tarpeettomuudesta johtuen en alkanut niitä esittämään. Olisin pian pahoittanut kummieni mieltä vielä lisää. Hieman paha maku jäi kuitenkin suuhun etenkin siitä, etteivät he sedän kommentin perusteella pidä minua enää ns. järkevänä ihmisenä.