IRC-Galleria

Makuuhuoneen lattialla huutaa apua noin sataviisikymmentä vaatekappaletta.
Osa haluaa pelastuksen takaisin hyllylle, kotiin.
Toiset haluaisivat mennä pesulle ja sitten kaappiin muiden kanssa norkoilemaan...
Osa taas odottaa eläkepäiville pääsyään jo malttamattomina.
Sitten tuossa olisi nuo kolme niin tyhjyyttään ammottavaa laatikkoa,
odottaen että saisivat merkityksen elämälleen...
Someday.
Siirrän kaiken taas huomiselle. Se nimittäin vaatii suurta energiapiikkiä
saada päätettyä vaateressukoiden tulevaisuudesta.
Sovittelua ja luopumisen tuskaa... elämän suuria päätöksiä!

Onkos kukaan muu huomannut että on kevät?
kai? (tänään ainakin satoi lunta... mene ja tiedä...)
Hemmetti soikoon kun ihmisillä on kevättä rinnassa,
varsinkin niillä vähemmän rinnakkailla otuksilla!
Tarvi kävellä kun pyörätiellä lumisateessa niin tööttäillään jo autoista päin.
MITÄ!!? Miehet!
Mutta onhan tämä kevät ihan hauskaa aikaa... kaikki tuntuvat olevan
jollain pelottavalla tavalla erilaisia... Tiedän yhdenkin ihmisen joka on pelottavalla
tavalla alkanut puhua, ja kun sekään ei riitä, tämä osaa jopa puhua tunteistaan.
tässähän pelottavinta on kaiken hyvän lisäksi se, etten tiennyt että kyseinen
ihminen edes omistaa jonkin sortin tunteita :D Kevät, luulisin...
TAI sitten osaan vain käsitellä sen verran taidokkaasti ihmisiä että alkavat
avautua jo ensi tapaamisella... hah. olisikin niin :D
Mutta... enpä nyt menisi omasta mielenterveydestäni juuri
lyömään suuria summia vetoa. Laitanpas senkin Kevään piikkiin. hah. joopajoo...
Nyt matkaan hyllykalliolle.
Mamman patojen ääreen.
Nam.