Tuska
Onnella ei ole lauluja, onnella ei ole
ajatuksia, onnella ei ole mitään.
Töytäise onneasi että se särkyy, sillä onni on
paha.
Onni tulee hiljaa aamun huminassa
nukkuvissa pensaissa,
onni liukuu pakoon pilvikuvina sinisen
syvyyden yli,
onni on sydänpäivän helteessä uinuva keto
tai rannaton meren lakeus auringonsäteiden
alla.
Onni on voimaton, hän nukkuu ja hengittää
eikä tiedä mitään.
Tunnetko tuskan? Hän on väkevä ja suuri,
hän on salaa pusertanut kätensä nyrkkiin.
Tunnetko tuskan? Hän hymyää toivon
hymyä itkenein silmin.
Tuska antaa meille kaiken tarvitsemame -
hän antaa meille avaimet kuolemman maahan,
hän työntää meidät portista sisään, kun
epäröimme vielä.
Tuska kastaa lapset ja valvoo äitien keralla
ja takoo kaikki kultaiset vihkisormukset.
Tuska hallitsee kaikkea, hän silittää
ajattelijan otsaa,
hän kietoo korun himoitun naisen kaulaan,
hän seisoo ovella miehen tullessa rakastetun luota.
Mitä vielä tuska antaa lemmikeilleen?
En tiedä enää.
Hän antaa helmiä ja kukkia, hän antaa
lauluja ja unia,
hän antaa tuhat suudelmaa, jotka kaikki ovat
tyhjiä,
hän antaa ainoan suudelman, joka on tosi.
Hän antaa meille ihmeelliset sielumme
ja kummalliset halumme,
hän antaa meille ylintä elämässä:
rakkauden, yksinäisyyden ja kuoleman
kasvot.
by
Edith Södergran