UniMasan luo tos puolilta öin; jossain vaihees kissa taas kimpussa (varmaa useemmanki kerran) pumppaillen hiuksia ja päänahkaa hiusten lomasta, kaulaa jne..huima kehräys päällä;) Oon näemmä öisin sen hellyyden kohde todellakin..heh. Noh, unta riittiki sitte taas n7asti, damn. Vaan ku ei ollu koiran viemistä (koira ja skidivapaa-ilta) ni ei menny ku sekuntti heittää vaatteet päälle. Unohdin käydä kaupassa hakemassa lisää tuoremehua (jota yleensä aina 1-2prk kaapissa ja aamusin siemasen kupillisen sellasta). No sitte tuliki pikkunen kilpajuoksu ajan kanssa vaan ehdin kuin ehdinki sitte "heti" metroon. Vaan ei tainnu kroppa oikein tykätä ku a) ei mehua=verensokerit jossai unimaassa vielä b) juokseminen em:st huolimatta koko matkan metroon c) aamutupakka samalla ku juos eikä ollu sitä mehua juonu..
Meinaan että metrossa luettuni 100-lehden iski yht'äkkiä tuskanhiki ja pyörrytys sekä "sappikivut" (oikea ylävatsa, ei voi kuvata tarkemmin ku ett sattuu ihan v*****i..). Pyörtyilly oon ipanasta asti aina silloin tällöin riippumatta mitä ja koska oon syöny; alhanen verenpaine on yx syy siihen.. Tunnistan onnex oireet, koska valot ei sammu suoraan vaan ekana rupee kuulo häipymään ja sitte vasta jossain vaiheessa näkökin..aina ei iske tuskanhiki, onnex (se johtu varmaa siit kivusta).
Enhän mä pystyny mun pysäkillä eli steissillä jäämään pois ku oisin kupsahtanu samantien jo metrossa tai viimeistään laiturille astuessani.. jatkoin sitte päättärille koittaen välil painaa päätä polviin, ett jtn verta riitäs aivoihinki asti (heh)- samalla pyyhkien hikeä otsalta. Otin pari huikkaa jugurtista, joka oli messissä, ett sais sitä verensokeria nousemaan.. oli taas vaihteeks Niin kivaa..En tiä kuinka paljon jengi tuijotti, ett mikäköhän tolla on; veikkaan, ett naama oli hieman valkosena ja silleen..
No, onnex oli käsilaukussa pari nappia, jotka tehoo nimenomaan sappikohtauksen kipuihin ja huitasin ne lärviin sekä chillailin hetken kunnes olo oli normimpi ja painelin sitte toiselle raiteelle (pari metroo ehti mennä välissä), ajelin pari pysäkkiä ja pääsin sitte junaan ja töihin..takinki puin takas jopa steissin niis pitkis rullaportais.
Joo, ett semmonen aamu oli meikäläisellä. Torstai ei tällä muikilla ainaka ollu aamusta toivoa täynnä.