IRC-Galleria

NONIIN! vihdoinkin.

Maanantaina 27.7 oli ihan tavallinen neuvola käynti, ainakin näin luulin. Verenpaineet olikin sitten korkea lääkkeistä huolimatta ja turvotus aika hurjaa, joten neuvolan täti katsoi parhaakseen lähettää synnärille. Synnärillä lääkäri tutki ja katsoi parhaaksi keinoksi että jään osastolle koska olin silminnähden jo aika heikossa hapessa. "ihan vaan että saat unta vaikka lääkkeillä ja saadaan nuo kovat päänsäryt pidettyä kurissa" sanottiin. No itku kurkussa sitten jäin osastolle ,kun olisin tietenkin halunnut kotona olla Panun ja koirien kanssa mielummin kun jossain sairaalassa. "katsotaan viikon mittaan sun vointia" Ja sillon tiesin ettei ihan heti kotiin ois asiaa.

Keskiviikko 29.7
Klo 9.55 Lääkäri tuli kyselemään vointia ja totesi että olempas huonovointisen näköinen ja selkeesti enempi vielä turvoksissa eiliseen nähden. Ja pissa sitten olikin jo plussalla ensimmäistä kertaa ja Lääkäri totesi että "Voitaisi kyllä alkaa pikkuhiljaa käynnistelemään synnytystä ,kun raskausmyrkytys on mennyt vain pahemmaksi." No puolipirteästi sitten kysyin että no koskas ja aloin jo melkee pakkailee kamoja kun aattelin että "Jes kotii ja joku aamu sit käynnistykseen." No Lääkäri sit pamautti että "Käy vessassa ja sit laitetaa toi cytotec". "Aha, pitäis varmaa miehelle soittaa" sanoin tyhmänä.

10.03 Laitettii cytotec ja 10.10 soitto Panulle että käynnistivät nyt sitten synnytyksen. Panun päähän ei meinannu mennä ollenkaan että Käynnistettiin jo ,kun hoki raukka unissaan että "ai huomenna vai koska?" Ja sit kun se tajus niin tuli aika vakavasti "MITÄH?!"

10.30 soitin uudestaan ja Panu olikin jo täysin hereillä ja pakkaili sairaala kassin loppuja.

11.30 Sain luvan lähteä kävelylle ulos kunhan Panu tulee paikalle. Supistuksia pirtyi käyrälle jo jonkun verran.

12.00 Panu saapuu sairaalakassin kanssa hymy korvissa. Se näyttää just siltä että sen pää halkeaisi jossei sillä olisi korvia,niin levee se hymy on.

12.05-13-30 Ollaan Kävelyllä ja Panu keräillyt persus pystyssä vadelmia jorvin metissä ja huudellut "hei nää on tosi hyvii! tullaanhan illallakin?" Minä puhun puhelimessa. Kävellää kahvila Glimsille ja kiukuttaa kun panu hymyilee. Musta tuntuu että se virnuilee ,mulle ja taidan tiuskaista että "mitä sä virnuilet? vähänkö tuntuu pahalta ku supistaa". Onneksi ollaan keskusteltu tästä jo aiemmin ettei välitä.

13.50 Lääkäri toteaa ettei seuraavaa cytoteciä tarvita ja varmaa seuraaval kerral päästää puhkaseen kalvot. (oli kyllä vähä väärässä) Enpä supistusten väliä oo laskenu ja nyt se tuleekin mieleen ekan kerran. Supistuksia tulee kuitenki jatkuvalla syötöllä ja ne alkaa jo vähä tuntuukkin,

14.15. Sentti kanavaa jäljellä,sormelle auki ja pää tosi alhaalla ja kiinnittynyt. Puristan Panun kättä hulluna kun sisätutkimus tekee oikeesti KIPEETÄ! Taas lupaillaa et kalvot puhkastaa seuraavan kerran.

16.30 "On tää synnytys kummaa kun ei tunnu vieläkää oikee missää". MAha on pinkee ja supistaa niin etä oikeesti jo sattuukin,mutta mua naurattaa. Ei tää niin pahaa ookkaa mietin mielessäni.

17.55 Lähdetää kauppaan ja totean kätilölle mennessäni et "katotaa hyytyykö hymy kun taas vähä on kävelty"

18-19.00 Käydää kaupassa ja Mäkissä syömässä. Supistuksia tuleekin jo 3-1 minuutin välein ja ne sattuu jo oikeestaan ja suihkuun pakko päästä.

19.45 KTG-Käyrä näyttää supistusten voimakkuudeksi 89 % ja ne tuntuu jo aika napakasti.

20.25 Kätilö soittaa synnärille että oisko ammehuone vapaa. Tuntuu jo niin kipeeltä että haluan ammeeseen kun kätilö sitä ehdottaa.

20.40. Pääsen ammeesee ja ai kun se on ihana! Panu saa ravata vaihtamassa kylmiä kääreitä mun otsalle kun oon punanen kun paloauto ja hikoilen kun tuntuu jo tosissaa supistukset. Marjamehu on tosi hyvää tässä vaiheessa ja sitä taitaa mennä litra jos toinenkin tunnissa.

21-22.00 välillä supistukset kovenee entisestää ja alkavat tulla minuutin väleinja lopulta 30 sekunnin välein ja enään en voi olla vaikeroimatta kun tuntuu pahalta. Hissukseen sanon "aaaa-uuu-tttsss" Aina kun supistaa ja Panu hengittelee mun kanssa ja pitää kädestä kiinni ja silittelee päätä."En tarttee kipulääkettä kyl mä pärjään" sanon kun Panu kysyy kulmat kurtussa et pitäisköhän jo pyytää lääkettä.

22.10 Painetaan kelloa ja mennää tarkistaa tilannetta.

22.35-22.50. Tilanne edellee sama että sormelle auki ja sentti kaulaa. Nyt saa riittää kivut kun mitään ei tapahdu ja pyydän lääkettä että saan nukuttua yön yli. Panun kummitätin Aikki joka on meidän kätilönä tuo mulle Oxynorm piikin joka toimii vartissa tosi hyvin. Taivas aukeaa ja kivut häviää kokonaan. Ikävä kyllä ne supistuksetki häviää lähes kokonaan. Päästään synnärille odottaa aamua Sviittiin missä on parivuode ja vessa ja suihku.Synnytyssaliinkaan kun ei päästä vielä puhkoon kalvoi.

Torstai 30.7

8.30 Tulee lääkäri ja laittaa uuden cytotec-tabletin "4 tunnin päästä toinen jossei ala tapahtuu" sanoo tälläkertaa lääkäri ja lupaa että nyt kyllä käynnistetää tosissaa eikä odotella. Kalvot saataisi just ja just tosi rankan sörkkimisen jälkee puhki, mutta lääkärin mielestä on turha mua rääkätä niin paljoa, olen samaa mieltä.

9.25 PALJON lupaavampi alku tälle päivälle! Supistaa jo nyt niin että tosissaa saa hengitellä Panun avustamana että saa jotenkin edes oltua. Ja eikun ulos taas kävelemään jos tulis supistuksia. Ulkona on lämmin ja aurinkoinen ilma. SOitellaan ihmisille ja kerrotaan kuulumisia kun kaikki luulee että jo jakaannuttu.

10.50 Paluu ulkoota ja vessassa käydessä huomaan että paperiin jää jotai paaaljon. LIMATULPPA! JEs jotain tapahtuu. Löydöksestäni innoissani menen näyttämään sitä Panullekin. Supistelee kipeesti,mutta aika verkkaiseen tahtiin.

12.30 Istuskelen ensin jumppapallon päällä,kunnes huomaan että kontallaan yläkroppa pallon päällä onkin parempi asento ja siinä heiluttelen lantiota ja panu suihkuttaa selkään kuumalla vedellä. Tuntuu hyvältä hierominen ja kuuma vesi ja supistuksia kestää kontillaan yllättävän paljon paremmin. Supistukset kovenee vaan entisestään pikkuhiljaa.

13.15 Kätilö tulee ja tarkistaa kohdunsuuntilanteen ja sanoo ,ettei päästä vieläkää kalvoi puhkasemaan kun on vauvan pää niin alhaalla niin kalvoi on tosi vaikea päästä puhkomaan. "lääkäri varmaa viel laittaa Cytoteciä"

13.32 Panu Suunnittelee tupakalle lähtöä ja minä pötköttelen sängyssäja kärvistelen supistuksien kourissa. Annoin poikkeuksellisesti sille luvan mennä tupakalle PIKAISESTI. Panu päättää odotella kuitenkin hetken. Panu päättää lähteä ulos soittamaan Aikille että ei tarttee tänää tulla aiemmin töihin kun ei tapahdu vieläkää mitää. Aikilla alkaa yövuoro kahdeksalta illalla.

13.35. Supistaa ja huudan "auuuts" JA *POKS* jotain valahtaa oikee reippaasti jalkojen väliin. supistus loppu ku seinään ja kiljasin "APUA mitä tapahtu!? Panu hei nyt kävi jotai" Ja luulin että virtsarakko pamahti tai jotain. En uskaltanu ees kattoa kun pelkäsin että verta hulluna kuitenkin. Panu se oli jo tilanteen tasalla ja sanoi "hei sulta meni vedet! Onneks en lähteny tupakalle". Olin ihan pihalla enkä ees tajunnu painaa kätilön soittokelloa.Onneksi Panu oli senkin tehnyt jo...

13.40 Tilapäinen kätilömme sanoo että saliin voitais lähteä kun supistukset koveni heti salamavauhtia ja on TOSI Kipeitä ja sit jo huudattaakinl Seison sängyn vieresä nojaten sänkyyn ja taas valahtaa hirvee määrä vettä jalkoihin ja lammikossa seisoen kysyn kätilöltä tiukkaan äänen sävyyn (oikeestaan melkee huusin) "KUINKA MONTA LITRAA TÄTÄ VETTÄ OIKEEN ON?!". Kätilö selittää tarkkaan ja mä en kuuntele tippaakaan kun sattuu niin pirusti. Joku mies tulee just ottamaan jotai labroja kun supistaa ja sanoo että "Mä ottaisin näitä labroja mikä sun henkilöllisyystunnus on?" JA minä karjun kivuissani takasin että "Odota vittu ihan hetki!!". Panu kultasena toteaa heti perään anteeksipyytelevään sävyyn "ei se yleensä tollee" .Saliin kävellessä hymyillen ja irvistellen kivuliaiden supistusten lomasta sanon vitsillä, että "parempi ois olla kympin tyttö kun näin vaikeeta ollut loppuraskaus ja näin kovin sattuu nyt"

13.50 Ollaan Salissa ja mä huudan naama punasena kun sattuu. Eräs kätilö,joka on ennen Aikin saapumista siinä meidän kanssa, sanoo että "laitan sulle ton kaasun valmiiksi sillä välin kun käyt vessassa" No mä ryntäänkin vessasta hyvin äkkiä imemää sitä kaasua kun hullu kun supistaa ja kätiklö neuvoo että hengitä nopeemmin nin saat vähän apua siitä kaasusta. No Pää menee ainakin sekasin ja hihittelen sitten Panulle että "hei tästä menee oikeesti ihan sekasin". Panu rupee asettelee kameran jalkaa ja kysyy multa juuri pahan supistuksen aikana ,että mihin sen laittaa. Käsken tunkemaan vaikka perseeseensä,mua ei kiinnosta muu kun se että kunhan kaasua riittää ja supistus joskus loppuis.

14.05 Aikki saapuu ,missäköhän välissä Panu ehti sillekin soittaa? Maailma tuntuu paljon paremmalta paikalta heti näkyy tuttu naama. Aikki siinä samantien kutsuu anestesialääkäriä paikalle kun mun ilmeestä ja äänestä päätellen oon epiduraalin tarpeessa. Aikki toteaa Panulle ,että "kato kun se on ihan sekasin" Kun vedän kaasua hullun lailla ja höpisen hölmöjä, pyydän esim epiduraalia 3 kertaa enkä muista että olin juuri 30 sekuntia sitten jo sitä pyytäny ja Aikki sanonut aina että "tulossa jo". Lapsen päähän laitetaa sykkeitä mittaava anturi ja kohdun seinään anturi mittaamaan supistuksia.

14.53 Saan ekan Epiduraaliannoksen. Anestesialääkäri puhkasi ensin yhden suonen selästä ennen kun onnistu. Ja ihme kyllä pystyin olee selkä kyyryssä Panun ja Aikin avustuksella. Anestesialääkäri ,joka oli raskaana myöskin sai varmaan hyvän synnytyspelon kun kattoo ,mun kiljumista. Totean sille että "kuule mua pelotti ihan hirveesti ennen synnytystä,mutta tässä nyt ei ehdi sitä ajattelee". Olen aikamoisessa kaasupöllyssä.

16.00 Saan vähän seistä ja kävellä ja pääsen vessaankin. Olo on pirteä ja kivuton, aineet toimii hyvin siis! Paineen tunnetta pepussa kun supistaa.

16.45 Aikki on "aamukahvilla" ja soitetaa kelloa että saan uutta epiduraalia kun vanhan teho alkaa lakkaa. Taas saan kaasua. Samalla kun aikki laittaa uutta annosta kuulen kuinka se sanoo "nyt et lapsi ala leikkiin sydänäänilläs tolleen". Oon niin sekasin ,etten tajua edes säikähtää. Ehkä parempi niin.

17.55.-17.30 Lääkäri on huoneessa Ja sanoo että ottaa mikroverinäytteen lapsen päästä. Sanotaan ettei hätää että ihan normaalia. Siinä näytteenotossa meneekin aikaa ja jotain tässä välissä tapahtuu kun yhtäkkiä on hirveesti ihmisiä ympärillä pyörimässä. On muutama Lääkäri, Kätilöitä ja ihmisiä viemään verinäytteitä ja huomaan että ne lähtee juosten ovelta ja alan jo ihmettelemään, että mistä on kyse? Nään Panun joka on huolestuneen näköinen ja seisoo siinä tohinan ulkopuolella ja pitää mua kädestä kiinni. Puhutaan vaan että "eikun kysymysmerkkiä näyttää" Ja en ymmärrä mitään. Kyselen että mikä on pielessä niin sanotaan vaan että näytteen otto vaikeaa ja että vauvan sykkeet vähän heittelee. Sanon Panulle että anna mulle leipä ,mulla on nälkä ja Aikki sanoo perään etä "älä nyt syö mitään". Pelko hiipii mieleen. "Eikai ne sektiota tee?". Heti tulee mieleen siskon kauheet sektio kokemukset.

17.35 Lääkäri sanoo että "Lapsen edun mukaista on ,että mennään sektioon kun noi sykkeet on nyt vähän huonot..." Puolet tuntuu menevän ohi kun alan itkemään hysteerisesti. "ei Panu tulee mukaan, en voi mennä yksin,...te viette sen vauvan pois... en saa nähdä sitä ja joudun yksin heräämöön ja..." Soperran paniikissa vaikka mitä ja itken. Panu rauhoittelee ja sanoo ettei hätää ja Aikki myös. Sitten laitetaan virtsakatetria, laitetaa toiseen sänkyyn, viedään hurjaa vauhtia leikkaussaliin.

17.50 Makaan leikkauspöydällä ja puudutteita annetaan ja kysytään tunnenko mitään. "Koskeeks joku mua vai" sanon ja sit todetaa että puudute siis toimii hyvin eikä tarvitse nukuttaa. (Jos ei olisi heti toiminut olisi nukutettu,alla oli onneksi juuri lisätty epiduraaliannos jo valmiiksi). tärisen kun horkassa, en voi sille tärinälle mitään.

17.55 Alkaa leikkaus ja tuntuu inhottavalta kun joku myllää mahassa kovin ja puhutaan verhon takana. Tärisen ja itken ja saan lisähappea. Aikki puhuu verhon takaa "Ota Juuli ihan rauhassa,ei oo mitään hätää"

17.57 Panu ilmestyy viereen pitämään kädestä kiinni. Kaiketi kiitos Aikin, Panu pääsi leikkaukseen mukaan, koska Jorvissa ei saa isä tulla mukaan kiireelliseen sektioon. Panu silittää päätä,pitää kädestä kiinni ja sanoo että "pärjäät tosi hienosti" ei Panukaan osaa enää muuta sanoa.

17.59 Kuuluu maailman suloisin parkaisu. Alan itkemään hirveesti ja Panu pyyhkii myös kyyneleitä. "Oli se kuin olikin Kaunis Prinsessa, Onneksi olkoon" sanoo joku verhon takaa. Panu suukottaa mua otsaan ja suulle. Kuuluu sängyn toiseltä puolelta yhtäkkiä "vilkases tänne" ja nään vilaukselta kun Aikki kantaa punnitukseen jotain pientä millä on jalat ja kädet ja se huutaa. Kyselen ympärilät Paljonko se sai pisteitä? "kyllä tää on kympin tyttö" joku sanoo. "2770 Grammaa ja 49 senttiä" kuuluu taas jostain.

18.02 saan ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen vauvan lähelleni että voin katsoa sitä. "Voi miten pieni ja kaunis" sanon ensin. JA kun vauva itkee sanon "Ei hätää äiti on rakas tässä, ei enää hätää, Äiti rakastaa sua" . Se tuli jotenkin luonnostaan. Panu lähtee vauvan kanssa tutustumaan ja mua jäädään kursimaan kasaan. 18.25 on kursittu kasaan ja joudun heräämöön ilman vauvaa ja Panua.

18.30-21.20 Olen Heräämössä ja tuntuu ettö mielenterveys menee just. tuntuu kamalalta katsoa kun joku koskee mun jalkoihin ja en tunne mitään. Oon kun halvaantunut. Saan sentää kiltiltä hoitajalta uuden seiskan ja puhelimen viereen jos joku mulle soittais. No hetken päästä puhelin soikin ja Panu soittaa. Itkuisena kysyn että onhan tyttö kunnossa. "On täyden kympin tyttö! on sormet ja varpaatkin kaikki.". 20.30 juuri kun tuntuu että meilenterveys pettää ,kuulen tutun äänen: "Panu tulee!" Ja mukana Oli Aikki ja kaunis tyttäreni. Aikki käskee avaamaan vähän paidan nappeja ja saan vauvan vaippasilteen paidan alle. Kuinka pieni ja ihana se onkaan! Itku tulee kun tyttöä katsoo. HArmi että saan olla siinä vain vartin,kunnes vieraani lähtee pois.
Hoitaja kehuu tyttö hirmu kauniiksi vauvaksi ja sanoo että heti kun jalat yhtään liikkuu pääsen osastolle.. Sitten yritin jalkoja nostaa vaikka väkisin ja kun sain yhtään nostettua pääsin osastolle jossa Panu oli tytön kanssa.

21.30 Sain vihdoin tytön syliini ensimmäistä kertaa ja Panu lähtee kotiin nukkumaan ja lupaa tulla aamulla taas heti. Ehn voi kun suukotaa ja halata tyttöä hellästi kun siinä nukkuu. Niin kaunis hän on etten osaa kuin itkeä ja katsoa Tytärtäni. Niin kaunista ja pientä, kauan toivottua ja VIHDOIN syliin saatua. Helpolla ei päästy,mutta kaikki kivut ja koitokset oli pientä kun sai tytön vihdoin syliin. Äidin ja isin rakkaan aarteen. Katson ulos ikkunasta ja huomaan että sää on kirkas ja kaunis. Katson ulos aivan uusin silmin, äidin silmin.

kirjotin koko synnytyskertomuksen ja sit kun painoin tallenna niin hävis kaikki ja meni galleria tileen voi vittu! En varmaan kirjota koko hiton pitkää stooria uusiks! Ainakaa ihan heti. Illalla uus yritys.

Eli tosiaan jouduin osastolle ja 29 päivä käynnistivät synnytyksen. No mitään ei tapahtunu ja käynnistettiin uudelleen. 30.7. Lopulta monen mutkan jälkeen suloisin keiju PRINSESSA syntyi 30.7 JA mittoja oli 49cm ja 2770grammaa ja hän sai kiireellisestä sektiosta huolimatta Apgar-pisteitä kolme kertaa 10. :) Kirjoittelen synnytys tarinaa kun vähän jaksaa koneella istua kun tuo sektiohaava on vähän kipeä.
Kiitos onnitteluista kommentteja oli tullut reilu 60 :)

Eli osastolle jouduin eilen kun olo ei ole kovin kaksinen. No paineet ihan kohdillaan pysyvät lääkkeiden kanssa, mutta minä saan iltaisin lääkettä että pystyn nukkumaan, selkään ja päähän sekä kaikkialle muualleki sattuu vaan kovin. :( en siis pääse nettiin vaan on vain wap netti käytössä. Saa soitella tylsäähän tässä on ja tekstaritkin kulkee. Saa tulla katsomaankin 17-19 aikana N7 huone 7 on osasto. Vauvalla on kaikki hyvin KTG- käyrät otetaan kolmesti päivässä kun pieni ei hirveesti liiku. Lääkäri tänään sanoi että "katsotaan tässä nyt pitkin viikkoa, miten tilanne kehittyy" mutta viikon sisään kuulemma syntyy. Odotellaa jos paikat tästä aukeisi ihan vähän edes niin saisi kalvot puhki, jossei käynnisty nyt itsestään. Tänää supistanut pari kertaa. Jos nyt tulis lisää. Mutta edelleen olen YHTENÄ kappaleena. :) en kommentteihi nyt vastaa, vastaan sitten kun pääsen koneelle. Voi kun pääsisi edes kotona käymään... Vähän harmittaa maata vaan osastolla. Ilmoitan heti kun vauva syntyy! Johon tosin voi mennä vielä moooonta päivää...

Elikkä neuvolasta laittoivat uudelleen synnärille kun paineet taas 147/105....Mitäköhän ne tänää sitte meinaa... Ilmoittelen,...

Päivä alkoi kivasti neuvolakäynnillä. Olo oli huono aamusta asti,mutta noin hiostavan ilman takia ei oo ihmekkää. NÄIN siis minä luulin.
No sitten mittailtiin perustyyliin kaikki ja KAPPAS paineet olikin "vähän" koholla. Neukku täti huolestuikin sitten samantien ja sanoi että "nyt kuule hetken päästä mitataan uudelllee" Ja kahden lisäkerran jälkee tulos oli edelleen 150/109 JA tämä siis matalin joka saatii... JA eikun lähete Synnärille.

Synnärillä verenpaine seurantaan. No Eipäs laskenu paineet minnekkään ja lääkäriä paikalle...
Sitten aloiteltiin sisätutkimusta. Kätilöllä ei meinannu sormet riittää ja sanoi että "pehmeeltä tuntuu toi kanava jota on aika vähän kyllä jäljellä" Lääkäri tuli samoihin tuloksiin ja totesi että "kanavaa VÄHÄN" Sain siis olla kahden naishenkilön kanssa lähemmissä tekemisissä. JA Supisti ihan kivasti siinäö maatessa, selän puolelta tietenkin.

Ja eikun ultraamaan: Painoarvio kirppusella oli 2,8 kiloa. Meni vähän ohi kaikki kun kätilö yhtäkkiä kysyi : "ootko huomannu että ois lapsivettä tihkunu?". "Jaa niin mitä?!" oli mun vastaus. JA kyllä eilen joku lorahdus kävi,mutta sen nyt tietysti pystyi selittää vaikka valkovuodolla,kun raskausaikana se on kaikkien vaiva ainakin. Lapsivettä oli niukasti,mutta vauva kuitenkin voi ihan hyvin. Tämän takia siis ne liikkeetkin vähän muuttuneet. Oli ihan mielenkiintoisena siinä "ulkopuolisena" kuunnella kun lääkäri hiljaa jutteli kätilölle että "Saas nähä tuleeko tää täältä ihan ominensa jo pikkuhiljaa"...
No sitten sanottiin suoraan että "jos paineet ensi viikolla on korkeet edelleen ja eivät tosta laske tai nousevat niin aletaan sitten kyllä jo käynnisteleen". Maanantaina neuvola, keskiviikkona ultra. Että tällee. Syntyis nyt kuitenkin itte...

LISÄYS: Jotta tietäisitte paljonko paineet on noussu nin lähtöpaineet on ollu 98/60 , olen aina ollut TOSI matalapaineinen ihminen. Ja korkeimmat paineet oli +155/120... Maanantaina soitto neuvolaan kun olo alkaa menee huonoksi jo...

Panu sanoi ihanasti eilen illalla kun tuli kotia ja valitin kipeetä selkää että:
"Sais kyllä toi neiti syntyä jo, kun mun tekee niin pahaa katsoa kun suhun sattuu"
Voi toista. Tänään nousi sitten ,vaikka menee aamuvuoroon, 20 min aikasemmin että käytti koirat mun kanssa ,kun Iines on niin innoissaan aina aamulla kun pääsee ulos että vetää kovin ja mulla selkä tosi kipeenä :( Ihana, ihana aviomieheni <3

Heräsinpä tänään aamulla helkkarin moiseen supistukseen. Kyllä tänkin mahan kanssa pääsi yllättävän nopeesti istumaa. :D Tuntui vaan että paikalla ei vaan PYSTYNYT olemaan.
Sitten siitä nousin ja ootin uutta. No tulipa toinenkin, ei yhtä kipee mutta tuntuva. Sit huomasin että selkä ihmeen kipee yhdestä kohdasta ja maha ihan pinkee koko ajan. No Sit vaan suihkuun ja siellä sitten helpottikin. Tulipa soitettuu neuvolaanki et "öö mitäs mä teen ja mitä toi selkäkipu on?" ja vastaushan oli että supistuksia, jos ne tulee säännölliseks soita synnärille.
No tulihan ne sitten säännölliseks ja supistelikin 1,5h 8 min välein, muttei kyllä mitenkää kipeesti, silleen että tuntui ees vähäsen, mut sit se meni ohi ja nukuinki nyt sit tosi pitkään kun vähä väsytti... :D
Panulta tuli kun se tosta lähti töihin että "eiks nyt ois jo aika pakata se helvetin sairaalakassi?" Johon vastasin että "ei vielä kun ei tässä oo sellanen olo että joskus syntyis". =) Vastaus oli että "ja aamullakaan ei tietty ollu olo sellanen et lähtö vois tulla?"... Pidin sitte suuni kiinni enkä myöntäny että pelästyin jo et apua eikai tää nyt jo tuu :D Tänään siis pakkaan sairaalakassin...

Toisesta asiasta: Meinaan turvakaukalosta:

Kaksplussassa mielenkiintoinen asia. Mitäs mieltä rakkaat ystäväni olette tästä että lasta kuljetetaan ilman asiallisia turvasysteemejä edes hetki? Kun kaukalon hankkiminen ei paljoa vaadi? :)
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1467322,25#m16669478

Neuvolan viimeinen Lääkärikäynti oli tänään ja kiva mieli jäi!

Paino : +900g viikko
Verenpaine: 116/84
Hemoglobiini: 124
SF-Mitta: 33cm (eri mittaaja ku normaalisti että mittas mun mielestä kyl ihan eri kohdin)
Kohdunkaula: Pehmeä, sormelle auki (paitsi ihan kohdunsuu kiinni) ja kaula jäljellä enää 1,5 cm. ' normaalisti sen 3cm =)

Eilen oli aamulla 9,10 ultra. Aamupäivällä valittelin jo että onpas huono olo ja mahaaki vähän vääntää. No sitten lähdettiin ultraan ja siellä olikin maailman ihanin ultratäti. :) Ultrailtii ja Vauva on pikkunen rääpäle. Painoarvio 2,2 kiloa ja viikkoja siis 35+6. syntymäpainoksi arvioitiin "kolmisen kiloa, voi olla kyllä allekkin" LA:han mennessä. Menis siis vähä yli niin sais vähä lihaa luidensa päälle.
Sitten KYsyttiin vielä että Voiko sanoa sukupuolta kun tuntuu ihan liian ihmeelliseltä että ois oikeesti tyttö kun isinsä suvusta niitä tyttöjä ei ihan löydykkään. Kätilö alkoi nauraa vaan ja sanoi että "NO JOS TÄSTÄ POIKA SYNTYIS olis kyllä yks maailman seuraava IHME" :D Ja sitten kiltisti selosti että siinä näkyi hienosti häpyhuulet,mitkä äiti ja isikin erotti. :) Ylpeä tuleva isi oli kun naantalin aurinko.( Ja Tänään sitten ilmestyi vaatekaappiin taas vähän LISÄÄ vaaleanpunaista kun isi vähä shoppaili) Sanoi se sit ittekin että "Joo nyt kyllä mäkin uskon ,enkä sano enääet näillänäkymin tyttö VAAN ETTÄ TYTTÖ" :D 3 lääkärie (eri) siis varmistanut että tyttö ja nyt näkyi hienosti häpyhuuletkin. :) <3<3<3

Päästiin sitten kotiin ja mulla huono olo alkoi tekeen ikävää comebackiä... Päätin mennä unille jos helpottais. Myöhemmin tuli Panukin nukkumaan hetkeksi kainaloon ja kun siitä sitten tunnin päästä herättiin herätyskelloon niin ihmettelin että "mulla on kulta sormenpäät ihan puuduksissa ja vaan osa peukaloa tästä oikeesta kädestä?". Panukin totesi saman kun minä että varmaan vaan maannut sen päällä niin siksi puutunu. HOipertelin täristen vessaan ja menin takasin sänkyyn ihmettelemään outoa oloa ja Panu lähti töihin. Huomasin ittekin että nyt ei ihan kaikki ollut kohdallaan. VÄsytti kuitenkin vielä niin jatkoin päiväuniani.

Heräsin siitä tunnin päästä kun panu soitti, päätä särki hullunlailla ja mumisin vaan sinne puhelimeen "mm" vastauksia unen pöppörössä. Sitten menin vessaan ja matkalla kylmä todellisuus hiipi tajuntaan. EN TUNTENU KASVOJENI VASENTA PUOLTA ollenkaan! Kieli oli ihan veltto ja turvoksissaki tuntui olevan ja naaman vasenpuoli (ei siis se millä olin nukkunut) oli kokonaan puutunut. Kauheeta kun yritin koskea käsillä ja en tuntenut sitä ihoa kuin sormissa. Lähetin panulle viestin paniikissa kun tiesin että on töissä. Ihemettelin kun en saanu näppäimiä painettua alas ja tekstaaminen oli vaikeeta ja en nähnytkään ihan kunnolla. En löytäny silmälaseja vaikka tuijotij yöpöytää(siinä ne kuitenkin oli nenän edessä). Panu soitti perään että "mä en kulta saanut mitään selvää mitä sä laitoit viestillä?" Sit tajusin vasta kun aloin puhumaan: ainoastaan epäselviä sanoja, muminaa ja ihan sekavia sanoja alkoi tulemaan. Aivot ei toiminu yhtää. Mietion jotain ykinkertaisia sanoja kuten "jotta, ja, enkä" Jotain mitä siihen väliin piti tulla kun puhuin mutten saanut niitä yhtää mieleeni. Ihan kun en olisi enään osannut suomea ollenkaan enkä mitään muutakaan. Kiljuin vaan puhelimeen "en mä pysty,auta, selitän ihan pimeitä,en pysty koiria ulos" Ainoat mitä suustani sain. Kuulosti että olisi ollu kyseessä katkennu viesti. Sitten Soitin äidilleni itkien paniikissa ja Äiti käski heti sairaalaan, en oisi varmaan edes tajunnut mennä jossei äiti oisi käskenyt niin topakasti. odottelin puoltoista tuntia Anoppia ja hänen miestään vaikka oisi pitäny mennä heti ambulanssilla vaan... Siinä puolentoista tunnin aikana hitaasti pystyin taas puhumaan pikkuhiljaa ja turtuneisuus alkoi hävitä mutta pääkipu koveni sietämättömäksi.

Oltiin jorvilla joskus 17.45 Ja heti kysyttiin vastaanotossa kun sain selitettyä tilanteen että "Kuinka pitkällä oot raskaana?" Vastasin että 36 viikkoa tasan. Ja sit istutettii pyörätuoliin aj vietiin juosten pitkin käytäviä tutkimushuoneeseen. En tajunnut mitää olin vaan väsynyt ja tuskainen pääkivun kanssa. ALoin olla ihan muissa maailmoissa. Lääkäri teki Neurologisia testejä ja en ihan osannut jalkaa laskea polvelle ja refleksit toiselta puolelta ei ihan toiminut toivotusti. Lääkäri kulmat kutrussa vaan sanoi että "kuule meillä on neurologian poliklinikka tuolla meilahdessa nyt ja sinne sut pistettäis nyt neurologille mielellään". Katoin vaan heiluen siinä pedillä istuen että "ai joo mä soitan anopille että soittaa kyydin sinne". Lääkäri kattoi mua kun hullua: "eikun kyllä me joudutaan laittaa sulle tippa ja meet ambulanssilla". En tajunnu edes kysyä miksi olin vaan et "juujuu" ihan tokkuroissani.

Ambulanssi tulikin äkkiä. Ambulanssissa höpöttelin hetken sen toisen miehen kanssa, anoppi istui etupenkillä kun Panu oli töissä niin hän oli edes mukana. Seuraili se toinen hoitaja mun tilannetta siinä ja yhtäkiä meni käymään siellä edessä. HEtkenpäästä höpöttelin ihan muissa maailmoissa että "oho joku on nyt tosi kipee ku jossai viedään ambulanssilla pillit soiden". Olin jo niin Sekasin etten edes ymmärtänyt että muahan siinä vietiin pillit viheltäen päin punasia tuhatta ja sataa. Oli kuulemma jotkut "sinus rytmit ja happisaturaatiot yms vähän alkaneet mennä huonon suuntaan". Jostain syystä katsoin vähän kieroonkin. Anoppi kertoi tänään että se toinen ambulanssimies oli sanonut sinne eteen että "eipäs muute sit jäädäkkään liikennevaloihin vaan painat sitä kaasua vaan ja kovin"

Meillä meni alle 10minuuttia että oltiin Jorvista ajettu meilahteen. Siinä sitten Menetin ajantajun kokonaan kun otettiin verta paljon ja ihmisiä tuli ja meni ja neurologi teki testinsä, missä olin taas ihan hakoteillä... Oli kyllä mukava neurologi kun ymmärsi vaikka olin sekasin kun seinäkello. Sain tosiaa panadolia melkoisen tujut annokset sielä,muttei niistä ollut apua. Yhtäkkiä kello oli jo Kymmenen ja Panu tuli huolestuneena paikalle. JA sitten kuulemma mua oltiin viemässä magneettikuvaukseen. "SIIHEN PUTKEEN?!?! kiljasin hysteerisesti. Mulla siis aivan hirveä ahtaanpaikan kammo. Ihana hoitaja ymmärsi tilanteen hyvin ja alkoikin valmisteleen mulle varsin tujua lääkesatsia. Sielä tuubissa ku piti olla se puol tuntia-45 min. Sainkin sitten hyvän satsin rauhottavia ja kipulääkettäkin. Siellä magneetti kuvassa sitten makasin siellä putkessa ja sain kuunnella kuulokkeista Radio aaltoa. Olin ihan pakokauhun vallassa silmät kiinni siellä putkessa ja onneksi tuo pieni tyttösemme tuolla mahassa meuhkasi sellaista tahtia että siihenkin keskittyi ihan hyvin. Ois tehnyt mieli huutaa ja kiljua ja tulla ulos sieltä mutta rauhottavat teki vähä olon sellaiseksikin että makasin vaan rentona ku veltto spagetti... Lopulta se sit oli ohi ja kehuivat kovin että maltoin olla kun näkivät että mä oikeesti pelkäsin sinne menoa.

No loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen 02.00 Maissa mulle ilmoitettin ettäö kyseessä on ollut lievä aivo infarkti ja ottavat mut osastolle tarkkailuun. Ensimmäisenä sanoin että "en mä tänne jää, onkso pakko?" Säikähdin että joudun jonekki pimeelle osastolle yksin keskellä yötä ja panu ei voi tulla mukaan. "Jos et jää niin ei voida tarkkailla sinua kun sinulla on isommankin aivoinfarktin riski". Siinä vaiheessa tajusin ittekin että ei ollutklaan ihan pikku juttu. Vähän sumussa olin ollu koko päivän ja illan. Eikun vaatteet päälle ja osastolle...

Kävelin sitten koko yön pitkin käytäviä kun en pystynyt nukkumaan siellä kuumassa huoneessa. Ihmiset tuijotteli että miksi joka on maha pystyssä neurologian poliklinikalla. Kukaan ei kysynyt kuitenkaan mitään. Pääsin loppumattomalta tuntuneen ajan päästä 15.00 Kotiin tänään. Nyt sitten vuodelepoa ja ei saa matkustella mihinkään pitkälle ei edes kahden tunnin ajomatkan päähän ja siivous ja kodinhoito jäi nyt vaan panulle... :( Vauvalla kuitenki kaikki hyvin ja liikkuukin erinomaisesti. Äiti vaan on tosi väsynyt...

Halusin selventää kun kaikki kyselee ja ent soiaa jaksa hirveesti nyt muuta kun vaan kulkea, vessa,suihku, makuuhuone väliä. Panukin käytännössä kattoen kantaa ruoan mun nenän eteen...

Onneksi selvittiin lievin vammoin kuitenkin

(pahoitteluni etten osaa kirjottaa iha oikein tänäänkään)