Seuraavassa tosikertomuksia vakuutusyhtiöiden vahinkoilmoituskaavakkeista,
joissa autoilijat ovat pyrkineet lyhimmällä mahdollisella tavalla kertomaan vahingosta. Virheellinen kielenkäyttö ja kirjoitus voi joskus olla hauskaakin.
# Luulin että ikkuna oli alhaalla, mutta huomasin että se oli ylhäällä kun pistin pääni sen läpi.
# Kaveri oli jokapaikassa kadulla. Minun täytyi kurvata monta kertaa ennenkuin osuin häneen.
# Lähdin tienreunasta, vilkaisin anoppiani ja ajoin padon yli.
#Olin ajanut 40 vuotta kun nukahdin rattiin ja jouduin onnettomuuteen.
# Kun lähestyin risteystä niin yhtäkkiä eräs merkki ilmestyi paikassa missä koskaan ennen pysähtymismerkkiä ole ilmestynyt. En voinut pysähtyä ajoissa estääkseni onnettomuutta.
# Olin vakuuttunut että vanha herra ei ehtisi kadun yli kun osuin häneen.
# Jalankulkijalla ei ollut tietoakaan minne mennä joten ajoin hänen yli.
#Näin hitaasti liikkuvan, surullisen vanhan herrasmiehen, kun hän pompahti autoni katolta.
#Toinen auto törmäsi minun autooni antamatta varoitusta aikomuksistaan.
# Törmäsin pysähtyneeseen kuorma-autoon, joka tuli toisesta suunnasta.
# Kuorma-auto peruutti läpi tuulilasin vaimoni kasvoihin.
# Autoni oli laillisesti pysäköity, kun se peruutti toiseen autoon.
# Näkymätön auto ilmestyi tyhjästä, osui autooni ja katosi.
# Tööttäsin, mutta äänitorvi ei toiminut, sillä se oli varastettu.
# Jalankulkija osui minuun ja meni autoni alle.