Ruusuja naisille viekää
Proosa Ruususesta
Kun kävelin taivaan puutarhassa, jumalatar. Sieltä poimin kukista kauneimman, sinut, ruusun. Sen tuoksu lumosi minut haaveilemaan meistä. Tuoksusi huumaa minut taivaisiin.
Olit kaunein puutarhassa edenin, eli kukista lumouavin, kauniimpi kuin tämä, jonka sinulle vielä poimin, lapsemme, Amor.
Haluan sinusta rakkaan vierelleni, kun ajattelen perhettämme. Tuon vuoksi poimin nämä ruusut teille, jokaiselle, ihastukselleni. Arvostattehan niitä, sillä minua kutsuu kuu ja sen loiste. Siksi ne teille omistan.
Edenin ruusut, jotka tuoksullaan lumoavat minut tilaan rakkauden, siksi visioin meistä. Kun saan nämä kahleet avattua, lupaan johdattaa jonkun teistä taivaaseen viereeni. Sillä sinä voit olla rakkaani, kuun lumossa minä loistan sinulle, missä olenkin. Sinua halajan, rakkaani, haaveeni, meistä.
Ilo poskiltasi hohtaa, kuin taivaiden lämpimimmät tähdet yhdessä ja niiden kirkkaus loistaa yllämme. Rakas enkelini, kaipuu rinnallesi saa minun sieluni lentämään taivaisiin, aina kun sinua muistelen.
Maalaan meitä sielujemme kotiin, yhteiseen, siksi sukellan sen lempeään värähtelyyn, kun se muotoutuu eteemme. Niin paljon kaipaan sinua syleilyyni, yksinäisenä, jotten enää koskaan eksyisi luotasi, siksi sinua muistelen lämpimästi.
Tahtoni on kietoutua yhteen, kuin köynnös vierellä tulevien lapsiemme. Rakkauteni on luja ote, siksi voit turvautua minuun, jottemme koskaan enää eksyisi toistemme luota ja haaveestamme, yhteisestä perheestämme. Sen halajan syttyvän.
Eedenin portit paratiisiimme ovat edessämme. Sydämmeni on jumalanasi, rakas sinun.
Rakas, odotan sinua vielä täällä, yksin. Kumpa tulevaisuutemme olisi yhdessä loistaa valona maailmalle, niin pyhää on ruleva rakkautemme.
Ota sydämmeni pyyntö vastaan, suljetuin silmin vaivun kuviin sinusta, rakkauteni, suloinen sielu Eedenin puutarhassa, taivaassa, siellä olen sinun.
Sieluni halajaa sinua syleilyyni, rakkaani. Voisimmepa kietoa sielumme yhdeksi, kuin kaksi juurta, yhdessä maailmalle suuntana, valomme, tähtemme, rinnalla.
Armahdathan minut sydämmessäsi jo ennen kuin luoksesi tulen, sillä saavun, jos pyydät. Vain sinua halajan, ystäväni, vielä, rakkaana, ken tietää, mieli tiettyni. Ikäväni on tuskaa, kun tosissani kaipaan rakasta matkaamaan maailmaan avaraan, yhdessä.
Kuin niityn uneliaat kukat, yön kirpeään kasteeseen peitellyt, kutsuvat auringon ensisäteitä luokseen. Näin minä peittelen sinua rukoillen sieluasi joka aamu luokseni herättämään itseni vaivosistani, se on rukoukseni.
Nyt jos avaan kukkaani sinulle ja näytän sinulle sen varjoja niin kykenetkö hyväksymään vielä minut . Toiveeni on, että olen auki sinulle, olisitpa auki minulle.
Ruusuni, suloisin, haave, rakas.
