IRC-Galleria

AIVAN IHANAA HUOMENTA ♥

Nukuttukin on taas niin vitusti liikaa XDD

Ah joka kerta sama juttu. Ehkä jonku kaks tuntia taisin justiin torkkua hehe.

Tulee mielenkiintoinen päivä

Heitän ton Yunan cossin jonnekki vitun kauas.

Vihaan tuota.

Jotkut on ihmetelleet joskus että miten jaksan pitää koko aijan punasta tukkaa enkä yhtää vaihtele.

No eilen Ylivieskassa tuli kyllä taas itselleen todettua että miksi en vaihda.

Olin tosiaan Deviantissa käymässä (Helvetti ei yhtään mitään löytynyt mulle, mistä oon tosi pettynyt) ja siinä näpräilin sokkihiusvärejä. Oon jo jonkin aikaa haaveilut sinisistä hiuksista, semmosista näkyvän räikeistä mutta ei vaaleista. Aina välillä semmonen ajatus on tullu mieleen että sitä olis hauska kokeilla. Sanoin sen sitten kaverille ja toinen totes

"Hyi hele ei millää pahalla mutta ei tulis sopimaan sulle, pidä tuo punanen"

...No ei voi ainakaan kiertelystä syyttää :---DD

Tuli kyllä vähä vaan höntti olo.

Olis tossa vielä pidennykset värjäämättä punaseksi ja muutenkin, ei tommonen radikaali muutos tulis vielä hetkeen.. mut on ollu kolme vuotta tukka punaisena niin kyllä sitä on alkanu vähä miettiä muitaki vaihtoehtoja välillä. D:

Viiitsiii mitä menoa tää.

Iha jees, on vaa ni kova ikävä tiettyi ihmisii.

Oon vaa ulissu nii että täällä menee ihmisillä hermo XDDD

Psst lepakoita vintillä.

Miksi haluan jotakuta vaikka en saisi D::

Käyn vielä vetämässä tuon Nissanin merkin irti ja pistän seinälle.

♥

Desu valui olemattomiin silmieni ohitse. Serahin ranne- ja hiuskoru tuottivat ongelmia ja ajattelin, että viimeistään perjantaina teen ne. No en tehnyt. Kumilanka on niihin helmiin vittumaisesti liian paksua, vaikka se on oikeasti ohutta. Niin että haistakoon ne vittu T: Kikki Hiiri.

Jooooo otan ehkä turhan raskaasti koko con-jutun mutta.. en voi mitään et olo on tämmönen. Et hetiku käy jotai tämmöst nii lamaannun taas aiva täysin ja sit mua ei saa taas kukaan ylös mun mielentilan kaivosta, jonka pohjalle putosin tän myötä. Mua saa taas viikkoja kaivaa sieltä ylös.

Yritin siinä piristää itseäni lähtemällä kiertelemään Provinssin ulkopuolelle. Vitun hyvä ajatus, sanon minä. Paikat on entistä enemmän kipeämmät ja oikea jalka alkoi nätisti krampata. No, kuulimpa edes ulkopuolelta, kun Pendulum soitti. Jee.

Piirtelin ihmisten vartaloihin tussilla alastomia naisia. Enpä omaperäisempää keksinyt. Eräs oli kyllä kovinkin tyytyväinen, sain jopa halin. Toiset ne ihmetteli silmieni värin aitoutta, toiset sitä että "kaikilla ilmajokisilla on punaiset hiukset". Kolmella ihmisellä, onhan se nyt kaikilla. Joka tapauksessa kuitenkin. Auton ratissa se ilta tuli oltua.. Juu en, en jää kyhjöttämään ja pelkäämään autolla ajamista vaikka kolarissa olinkin... semmoinen ajatus ei mene jakeluun.

Kädet sinertää kyynärpäitä myöten mustelmia. Jalkaa pistelee salamaniskujen lailla koko ajan eikä pahoinvointikaan meinaa helpottaa.

Tuntunut koko viikonlopun jonkin sortin tyhjyys. Mä odotin tätä viikonloppua kuin narkkari huumetta. Kuinkas sitten käykään. Tää on niin tätä.

Huoh.

Aloinpahan kikkailemaan vanhojen screenshottien kanssa. Höhö mikä taiteilijasielu purkaa angstiaan tämmöseen.



Dissatkaa vaa Sakuraa mut mä rakastan sitä.

Joo, ei tule mitään tästä. Olo on niin huono etten pääse lähtemään. Kiellettiinkin se multa vielä, jos tulee lisää oireita viikonlopun aikana niin huono se on Lahdesta lähteä minnekkään.

Epäiltiin ensin että perna olisi saattanut revetä. Onneksi ei kuitenkaan. Pääkin kuvattiin, mutta sielläkään ei ollut mitään poikkeavuutta. Toisin sanoen, tavallisia sokin ja aivotärähdyksen oireita nämä. Sain pahoinvointilääkettä ja nyt olo on siedettävä, ei kuitenkaan hyvä.

Joutuivat ambulanssimiehet laittamaan kolmesti tipan, ennen kuin onnistuivat. Hieman sattui. Kovaa.

Olen pahoillani ihmiset, että tässä kävi näin. Olisi ollut niin parasta päästä sinne.

Oksennan täälä sisäelimeni ulos.

En tiedä sit olisko sittenkin tullut jotain siinä iskussa..

No se selviää tunnin päästä lääkärissä.

Jännitys tiivistyy, miten tämän Desuconhomman kanssa oikein käykään.

Seinäjoki 15.06.2011 17:17:04 tieliikenneonnettomuus

Mmm.. Desu on nyt vaakalaudalla.

Oon puoliksi rampana täällä kotona nyt, en tiedä, pitäis käyä tänään sairaalassa varmaan uudestaan.. Särkee joka paikkaa niin maan vietävästi.

Eli näin siis kävi eilen:

Olin ajatellut eilen että nyt viimeistelen kaikki jutut tuossa Serahin cossissa, tänään on hyvää aikaa = käyn hakemassa maalia ja maalaan Serahin korut, maalaan Serahin liivin uudestaan ja teen sen nahkaisen korun, mikä on vielä paloina Kallen luona.

Ehdin vielä hyvin käydä Seinäjoella hakemassa rubiininpunaista maalia noihin koruihin. Olin hyvällä mielellä. Ajattelin, että jos nyt saan kaikki tänä iltana valmiiksi, lähdenkin jo huomenna eli tänään Lahteen autolla ja yllätän rakkaan ystäväni @Afeni:n ilmestymällä kolmen-neljän aikaan tämän oven taakse.

No ei siinä mitään, siinä vaiheessa kaikki tuntui menevän aivan loistavasti.. Vauhtia oli autossa noin 80 km/h ehkä vähän ylikin, vaikka sataa olisi saanut paahtaa sillä tiellä. No, onneksi en paahtanut, en tiedä olisinko tässä enää kirjoittelemassa jännästi omin sanoin kierrellen ja kaarrellen, pitäen teitä jännityksessä, hähä.

Naama kääntyi melkoiseen pakokauhuun aivan niillä sekunneilla, kun ajattelin Afenia ja hänen ilmettään, kun olisinkin hänen oven takanaan ja sanoisin jotain tapaistani typerää.

Edessäni kääntyi rekka oikealle, sen verran kaukana, ettei vauhtia tarvinnut hidastaa. Musiikki soi, tuli joku helevetin typerä biisi, jotain niitä paskoja hittejä, jossa leikitään autotunella ja ääniefekteillä.

En ehtinyt nähdä kuin kolmion takaa tulevan auton keulan ja siinä samassa melkeinpä jo rysähti. En tiedä, aika tuntui hidastuvan, ehdinkö edes kunnolla jarruttaa? Kuului mahdottoman kova rysähdys. En edes tiedä, tuliko se airbagista vai kolahduksesta. Varmaan molemmista.

Taisin menettää tajuni hetkeksi. En ole varma siitäkään. Ambulanssi oli melkein heti paikalla, joten niin taisi käydä. Naamaan sattui, polveen sattui, alavatsaan sattui, molemmat kädet puutuivat. Samassa hetkessä kun tunnustelin omaa oloani, vieressäni olikin jo toisen auton kuski.

"Sattuiko, mihin koskee? Tää oli aiva täysin mun vika, en nähnyt sua kahden ison auton takaa."

Poika käski sammuttamaan auton, en oo varma, sammutinko sen itse vai sammuttiko toinen kuski sen puolestani. Alkoi sataa kaatamalla. Tämä se dramaattisuuden kruunaa.

Toisessa hetkessä palokunta ja toinen ambulanssi saapui, lopulta myös poliisi. Minut kiskottiin autosta pihalle, en saanut liikkua itse yhtään. Vesisade paiskoi kipeään naamaan ja jokaiseen liikkuvaan raajaan. Kastuin, mutta se oli kyllä pienin murhe siinä vaiheessa.

Matka sairaalaan oli aika utuinen. Kyselivät hoitajat siinä jotain. Makasin ensiavussa kolmatta tuntia rankalaudan päällä, märissä vaatteissa, raajat liikkumattomina. Pelkästään se jo sattui helvetillisesti.

Onnekseni kuitenkaan paikkoja ei mennyt hajalle. Olen yhtenä kappaleena ja elossa. Autostani en voi sanoa samaa, mutta.. Auto se vain on.

Nyt särkee paikkoja. Pää ei käänny kunnolla ja kävely on laahustavaa, mustelmia naamassa ja joka puolella. No. Ehkä se tästä.

Toisin sanoen, jos pääsen täältä Desuconiin asti, cossaan turpaan saanutta Serah Farronia.