IRC-Galleria

Eli en saanut lauantai-sunnuntai välisenä yönä nukuttua ollenkaan. Niinpä, miksiköhän!? Ensinnäkin, kun mun vainoharhaisuus alkaa heräilemään sieluni sopukoissa, se myös herää. Se etsii pienintäkin vihjettä, jonka avulla harha kasvaa yhä suuremmaksi. Eihän se vainoharhaisuus sitten mihinkään vain lähde vaikka kuinka yrittäisin todistella, että huomenna sitten kysytään asian oikea laita. Mutta ehei, tunne pysyy edelleen pään sisällä ja velloo kuin myrskyssä poukkoileva laiva. Sitä ei saa millään pois, ei vaikka juttelisi kaverille.

En ole syönyt, juonut, ollut ulkona tai nukkunut tänään. Joten voit kuvitella miltä näytän. Silmien alla tummemmat pussit kuin ripsarilla saisi. Jalkojen ympärillä menee välillä vilunväristyksiä. Oksettaa, muttei oksetakaan. Silmät eivät siedä valoa, siksi olen lukkiutunut huoneeseeni. Välillä tuntuu, ettei elämä ole elämisen arvoista. Haluan heittäytyä korkealta jyrkänteeltä alas ja kuunnella, huutaako joku. Ei huuda, vain tuuli ulvoo. Ja kaikki tämä vainoharhaisuuteni takia.

Heikki Hela - Uneton yö:

kun alkaa paukkua ja pakastaa
sitä luulee on aika tullut rakastaa
tunnemme vilua ja nurkissa tuulee
niin sitä helposti luulee

sillä tää on uneton yö
joka turhat toiveet sisältä syö
ei helli, vaan korville lyö
tää on tuhansien toiveiden yö

toivomuslähteen peittää musta jää
ei ole helppo sitä lämmittää
tarvitaan tulta jos se eräskin taipuu
mutta meillä on vain sylin kaipuu

tää on uneton yö
joka turhat toiveet sisältä syö
ei helli, vaan korville lyö
tää on tuhansien toiveiden yö

nukkuu hyvän vahva valtakunta
sisälläni käärmeen unta
sekö horteisia puolustaa
sillan taajalämmön aamulla nostaa

tää on uneton yö
joka turhat toiveet sisältä syö
ei helli, vaan korville lyö
tää on tuhansien toiveiden yö

tuhansien toiveiden yö

[Jotenkin vain sopi tähän tunnetilaan]