IRC-Galleria

Miks kaikki komeet jätkät on varattuja (tai homoja)? Ei sillä, että haluisin komeen, mutta oispa yksikin komee, sinkku ja hetero jätkä, jolle sais nauraa, että "Häh häh hää, sullapa ei oo muijaa vaikka oot noin syötävä!" Ai vitsi oon joskus reilu...

Hittoku aina jään kakkoseks yhelle toiselle mun "kaverille". Tunnen pari jätkää, jotka tuntee myös sen. Tiedän, että se on maannu niiden kummankin kanssa, vaikka se todistaa syyttömyyttään. Ja mä myös tiedän, että ne kummatkin jätkät haikailee ja venaa sitä mun "kaveria", vaikka se itse on hässiny tiedä monenko tyypin kanssa niiden jälkeen.

Ärsyttää vaan se, kun se ei voi sanoo niille, että se on jatkanu eteenpäin, että niidenki varmaan kannattais. En mä kyl usko, et voisin kumpaankaan sen enempää tutustua, kun tiedän niiden olleen joskus mun "kaverin" kanssa. Iljettävää...

Ja nyt korostan tota "kaveria" noiden lainausmerkkien kanssa, koska en oo ikinä oikeen tuntenu sitä mun kaveriksi. Mä vaan oon sellanen tyyppi, joka kuuntelee ja kuuntelee ja kuuntelee ja vaihteeks taas kuuntelee. Ja jos se - jota mä oon kuunnellu - ei kuuntele mua, mä vaan jätän kaiken vellomaan sisälleni ja siellä se sitte muhii. Jossain vaiheessa ne tuntee purkautuu sieltä oikeen kunnolla ja sitten onki "kavereilla" kestämistä.

No, mitä mä tässä valittamaan. Itsepähän oon elämäni tälläseks tehny. Tai no vanhemmat on antaneet 10 vuoden alkupukkauksen ja melkeen siten sitoneet mun kohtalon. Ai että niitä sitten, kun mä saan vihdoinkin tilaisuuden kostaa (muah-muah-muahahhaa!).

Pitäis varmaa lopettaa tää ainainen valittaminen ja tyytyä tänhetkiseen tilanteeseen. Katsotaan, toimiiko mun uusin projekti. Jos toimii, niin sepä hyvä, eka joka toimii. Jos ei, niin ei ole tarkoitettu...

Mulla on joskus oikeesti ihan hemmetin tylsää. Mä tiedän, että aina vaan mä valitan siitä, kun oon sinkku ja ruma ja niin pois päin. Mutta tässäpä 10 hyvää syytä olla sinkku ja ruma (ja nämä ovat myös niitä syitä, miksi ei kannata olla sinkku ja ruma):

1. Kukaan ei kiehnää koko ajan vieressä, kun läksyjä pitäisi tehdä.
2. Koulussa saa ihan rauhassa olla yksin ja kuunnella musiikkia, jos "kavereita" ei näy mailla halmeilla.
3. Juopot ja kännikalat ei tuu ehdottelee (kaupungilla / junassa / bussissa / metrossa / ratikassa / kaupassa) mitään.
4. Saa olla yksin, kun siltä tuntuu.
5. Pitkän päivän jälkeen kukaan ei raahaa leffaan tai yöelämään bilettämään.
6. Saa mennä minne itse haluaa milloin vain haluaa.
7. Jouluna ei tarvitse ostaa ylimääräistä lahjaa.
8. Kaikki koulun lomapäivät tulee käytettyä rentoutumiseen eikä hässimiseen.
9. Huonetta ei tarvitse siivota säännöllisesti.
10. Joka päivä ei tarvitse meikata ja harjata hiuksia, jotta näyttäisi hyvältä.

Mun mielestä ainakin ihan hyviä syitä, no totta kai, mähän ne just kirjotin...

Etsin ystävää,
joka ymmärtää.
Etsin ystävää,
joka käsittää
mun elämää.

Etsin rakasta,
joka ei mua pakasta.
Etsin rakasta,
joka pelastaa
mut hotelleista.

Jos olet etsimäni,
pirauta tai kilauta.
Jos sulta liikenee
minuutti tai kaksi,
pistä mua paremmaksi.

Huomasin taas, että pitäs hommata joku kone joka vastais aina "joo" tai "kyllä", kun oon hiljaa. Muttaku sellasta ei oo :'( Haluisin ostaa Trivial Pursuitin ja muita kivoja pelejä, mutta mitä turhaa niitä on yksin pelata? Ja muutenkin suurin osa peleistä on suunniteltu vähintään kahelle pelaajalle...

Ärsyttää tää tämmönen yksinpuhelu. Olis ees jotain muuta tekemistä ku tietokoneella istuminen ja telkkarin kattominen. No joo, onhan ne kokeetkin ihan tärkeitä. Huominen päivä menee psykaa lukiessa, ihanaa <3 Jatkan Selviytyjien jälkeen... Joo, tiedän. En jatkanut :P Mutta saa nähdä tänään tuleeko jotain valittamista psykan kokeeseen lukemisesta... Saa nähdä

Pimeään huoneeseen ei kajonnut edes kuun valo. Juuri ja juuri pystyi erottamaan sängyn peiton edestakaisen liikkeen hengityksen tahdissa. Hengitys oli hiljaista ja rauhallista kuin tuulenvire poskella lämpimänä kesäpäivänä.
Tämä nukkuja ei ollut tietoinen häntä odottavasta yllätyksestä. Aamulla hänen vanhempansa ja sisaruksensa yllättäisivät hänet totaalisesti. Tämä perhe oli siunattu hyvyydellä, mystisyydellä, rakkaudella ja magialla...

Isabella Järvinen heräsi kuudelta aamulla ovelta kuuluvaan koputukseen. Hän tiesi, että hänen vanhemmat siskonsa olivat oven takana lahjapaketteineen. Oli neljäs päivä heinäkuuta ja Isabellan syntymäpäivä. Kuusitoista vuotta sitten Isabellan Maria-äiti oli huutanut ja kiljunut tuskasta pukatessaan kolmatta tytärtään ulos maailmaan.
"Ciao, Bella!" Katarina - vanhempi siskoista - hihkaisi iloisesti Isabellan avattua oven ja ojensi punaiseen käärepaperiin kiedotun paketin pikkusiskolleen. "Nyt olet yksi meistä. Kuusitoistavuotiaana elämäsi muuttuu."
"Joo, tosiaan", Isabella vastasi unisesti ja oikoi vaaleaa yöpaitaansa. "Menen lukioon ja toivottavasti opinkin siellä jotain."
Puhuessaan Isabella oli istahtanut oranssille tuolilleen, joka hänellä oli huonessaan, ja hylännyt lahjansa nurkkaan. Katarina vilkaisi toista siskoaan Ninaa ja virnisti.
"Ei, Bella. Sinä et mene lukioon", hän tokaisi kylmästi. Isabellalla meni kylmiä väreitä selässään, kun Nina veti kynsiään liitutaululla.
"Voisitko lopettaa?" Isabella sanoi halveksivasti. "Kuinka niin en mene lukioon? Enkö päässyt sisään?" Isabella kysyi vanhimmalta siskoltaan.
"Ei, ei, ei", Nina huudahti ja punastui saman tien tajutessaan äänensä voimakkuuden. "Tai siis... En tiedä pääsitkö sisään, mutta lukioon et tosiaan mene."
Isabella ei ymmärtänyt, miksi hänen siskonsa olivat niin salaperäisiä. Hän muisti, kuinka järkyttynyt Nina oli ollut kuusitoistavuotispäivänään. Hän oli itkenyt vuolaasti koko aamupäivän ja iltapäivällä virnuillut ja hihitellyt kuin mielipuoli. Nina ei ollut edes suostunut kertomaan Isabellalle syytä, vaikka he olivat aina kertoneet toisilleen vaikeatkin asiat.
"Mikä teitä oikein vaivaa?" Isabella karjui vihaisena. "Jos tämä on jotain sairasta pilaa, niin ei naurata yhtään!"
Katarina ja Nina hihittelivät hysteerisinä Isabellan raivonpurkaukselle. Isabella vilkuili vuorotellen siskojaan ja alkoi loppujen lopuksi itsekin naurahdella. Tämä siis oli pilaa.
"Voi sinua, Bella", Katarina naurahti lopulta. "Ei millään pahalla, mutta koska kuulut juuri tähän perheeseen, niin et mene lukioon."
Isabella rypisti kulmiaan. Häntä alkoi huolestuttaa sisaruksiena mielenterveys. Tottakai hän menee lukioon, onhan hänen sukunsa kaikki jäsenet käyuneet lukion edes jollain tavalla.
"Kuules. Et tiedä puoliakaan", Nina sanoi Isabellalle. Joskus Isabellasta tuntui, että Nina pystyi lukemaan hänen ajatuksiaan.
"Jatka nukkumista nyt", Katarina sanoi rauhallisena. "Tämä tulee olemaan todella pitkä päivä meille kaikille. Kauniita unia."
Siskot lähtivät huoneesta ja sammuttivat valot. Samassa Isabella tajusi kuinka väsynyt oli. Hän oli mennyt nukkumaan vasta yhden aikoihin, olihan kesäloma. Kukaan hullu ei mennyt ennen keskiyötä nukkumaan. Isabella nousi tuoliltaan ja kaivautui peittojensa alle. Kesti vain muutama kymmenen sekuntia ennen kuin hän nukahti.

Kolme ekaa koetta on menny ihan "hyvin". Voisin jopa veikata, että pääsen kaikista läpi. Maanantaina on psykologian koe. Onneks oon kiinnostunu siitä aineesta ees jonkin verran, että on sunnuntaina puhtia lukea. Huomenna luen sen verran enkkua minkä jaksan pitkän päivän jälkeen. Meen huomenna hakeen Hesan liput <3 Pääsee systerin kanssa shoppailemaan :P Ja kattomaan yhtä tosi tärkeetä henkilöä <3

Mutta mitäpä tässä muuta... Ajattelin kirjottaa tänne sen mun jutun alun, minkä kirjotin hissanvihkoon ku oli kerran tuplatunnilla tylsää x) Ois pitäny opiskella löytöretkiä ja pientä jääkautta, mutta minäpä tyttö kirjotinki tarinaa!! :D

Keskiviikkona oli kemian koe ja tänään historian. Huomenna olis uskonnon. Apua, mä en osaa mitään... Pitääpi varmaan mennä lukemaan se kirja vielä toiseen kertaan, jos sais jotain muodostettua sitten niihin esseisiin. Jepjeepjeep

Kello on 12:52 ja on uskonnontunti. Ja meitsi vaa gallerittaa xD

Mun koulun 30-vuotisjuhla oli lauantaina ja oli pakko osallistua, jos ei halunnut poissaolomerkintää torstaille. Ja mun ryhmähän oli niin kiltti, että jokainen oli ilmaantunut paikalle. No ei siinä mitään, mutta kaksi ekaa tuntia piti "kuunnella" kahta koulun entistä opiskelijaa.

Ensimmäinen oli joku Pekka Kaukonen, joka työskentelee jonain hemmetin yrittäjänä If-konttorissa. Se vaa pälätti ja pälätti ja pälätti... Sit se rupes kyselemään ketkä harrastaa jalkapalloa. Hah, vain kaks mun ryhmästä harrastaa jalkapalloa!
Toisena tuli joku Hanna tai Hanne ja se kerto, kun oli menny Yhdysvaltoihi ensin au-pairiksi ja pyrkinyt yliopistoon. Oli sitte päässy ja opiskellu puheterapeutiksi ja joksikin audiologin tyyppiseks, en tiiä.

Yheltätoista sitte mentiin saliin kattomaan improvisaatioteatteria. Mä istuin tietenki penkkirivin päässä ja joka ikinen kerta, kun ne näyttelijät tuli yleisön joukkoon kättelemään, niin mua käteltiin varmaa kolme kertaa.

Kaheltatoista oli ruokailu, tarjolla oli kanaa PIPPURILLA (?????) ja riisiä. Riisi oli ihan ok, mutta se kana... Mun kieli on varmaa vieläkin turvonnu siitä pippurista. Varttia vaille yks saatiin uudet lukujärjestykset (ma 8-16, ti-pe 8-14) ja yhdeltä mentiin uudestaan saliin. Siellä sitte oli musiikkia ja puheita ja tanssiesityksiä... Iha jees ois ollu koko päivä, jos koeviikko ei alkais keskiviikkona. Mä nimittäin en oppinut viime koeviikosta mitään, joten en oo lukenu kertaakaan niitä kirjoja ja kappaleita. Paitsi tänään luin pari kertaa kemian kirjan läpi... Mä en tajuu niistä mitään :'( Snif. Noh, mulle kelpaa kutonen...

Ens jaksossa on musiikkia, ou jee... Pääsen "loistamaan". Just juu. Alkaa taas väsyttää, onhan kello jo sentään yli yhdeksän! Huomenna pääsee vielä kahelle viimeiselle kuviksentunnille, vihdoinkin. Tätä mä olen odottanut :D Mutsi tilasi mulle sellasen kivan viiden vuoden päiväkirjan. Aattelin et on sit kiva vuoden välein katella miltä on tuntunut vuotta aikaisemmin ja mitä on tehnyt. Mulla kun tuppaa unohtumaan tapahtumahetket, on ne sitten hyviä tai huonoja xD

Jotain iloa tästä toisesta jaksostakin on; kuvistunteja on mennyt ainakin 10 pois, koska torstaisin on ollu lomaa/kokeen palautuksia/taksvärkkipäivä jne. Hei, mä VIHAAN kuvista. Okei, okei ihan vaan sen takia, etten osaa piirtää. Kaikki muu menee paitsi just se. Tosi kiva istua yhen tutun tyypin vieressä, joka ei muuta oo pienenä tehny, ku piirtäny! Onneks kuvista on jäljellä 5 tuntia enää, sitten sitä EI OLE ENÄÄ IKINÄ! Ja mikä parasta, kuviksesta ei tule koetta, joten koeviikon viimeinen päivä on vapaata!

Mun on pitäny perjantaista asti aloittaa uus tarina, muttei mitään tuu päästä ulos. Ihan kamalaa. Koko ajan vaan ajattelen sitä täydellistä valmistelua ja että mitä millonkin tapahtuu. Pitäis varmaan kokeilla kirjottaa sitä tähän päiväkirjaan tai johonkin vihkoon. Tai pitää vain tyytyä odottelemaan, kunnes aika on kypsä...