Kun jono ruuhkaan seisahtaa, ikävä mut silloin kiinni saa
Sivulleni jos vain vilkaisen, alakuloiset nään kasvot sen
Ja se muistuttaa mua siitä, ettei muisto pitkään riitä
Kun on menettäny mahdollisuuden
Ja se muistuttaa mua siitä, ettei muisto pitkään riitä
Kun on kadottanut luotaan ihmisen
Ja mä kaipuutani karkuun pääse en
Sydämeni eksyi eteisees, vaikka ehdinkö mä kynnykselles ees
Kun jo matto alta luistaa ja se suistaa meitä kauemmaksi vaan
Sydämeni luonas viipyy näin, vaikka vaille kutsuu peremmälle jäi
Ja mä kaipaan ehkä turhaan, mutta tahdon vielä luokses uudestaan
Ajan kohti iltahämärää, muistoja ja muuta taakse jää
Heijastelee valot liikenteen kuvasi mun silmiin uudelleen
Ja se muistuttaa mua siitä, ettei muisto pitkään riitä
Kun on menettäny mahdollisuuden
Ja se muistuttaa mua siitä, ettei muisto pitkään riitä
Kun on kadottanut luotaan ihmisen
Ja mä kaipuutani karkuun pääse en
Sydämeni eksyi eteisees, vaikka ehdinkö mä kynnykselles ees
Kun jo matto alta luistaa ja se suistaa meitä kauemmaksi vaan
Sydämeni luonas viipyy näin, vaikka vaille kutsuu peremmälle jäi
Ja mä kaipaan ehkä turhaan, mutta tahdon vielä luokses uudestaan
Sydämeni eksyi eteisees, vaikka ehdinkö mä kynnykselles ees
Sydämeni luonas viipyy näin, vaikka vaille kutsuu peremmälle jäi
Ja mä kaipaan ehkä turhaan, mutta tahdon vielä luokses uudestaan