IRC-Galleria

Jeih! Syyskuu otettiin haltuun! Olin siis koko kuukauden galleria + msn lakossa. .. Jaa miltä tuntuu vai? - Hmm, hyvältä! Huomasin miten hurjan paljon elämässä ehtii tekemään, kun ei roiku täällä kokoajan. (no en ees ollu ennenkää kokoajan, älkää yrittäkö) Anyway, jos nyt heitän tätä pakollista analyysiä tästä kisasta, niin: alku oli aika tahmeeta, renkaissa ei ollu oikeen pitoo ja meinas kokoajan luisua radalta. Mut sit vaihettiin sadekelin renkaat ja homma alko kulkeen. Siinä tuntu aika liitävän, kun sai tukevan otteen ratista ja mun tallipäällikkö piti musta huolta. Viimein saavuttaessa kohti viimeisiä kierroksia syyskuun gp:sta, alkoi renkaitten pinta olemaan niin kulunut, että täytyi olla neljä kättä, viis silmää ja seittemän jalkaa ja siltikään ei meinannu riittää.
Saavuttaessa viimeiselle kierrokselle tunsin kuinka helpotuksen aalto valtasi kehoni ja mieleni, olin tukevassa johdossa ja kukaan tai mikään ei voinut minua pysäyttää. Näin kuinka maalilinja häämötti, väkijoukko hurrasi ja selostaja huusi täyttä kurkkua. -- MAALILINJA!!! Minä tein sen! Olen voittanut itseni!

For the
Day i die,
I'ma touch the Sky

Ps. Lehdistötilaisuus pidetään tuonnempana...siis tuonnempana...tonne noin!

---

>

(ex)Juutti (nyk.) Sukupolvi oli makean makoisa. Pidin kovasti. Loppu ehk vaa vähä liian nopeesti.
Jussin toi--> antirumpali kaa puhuttiinkin sitä perjantaina just että sunnuntai tulee nopeemmin kun arvaatkaan. Mut oli siistiä. Ruoka oli hyvää ja seura oli hauskan rempseetä. Kaikinpuolin onnistunut reissu. :) ISI ROCK!

Nyt alkaa 1kk kone laggo, tai no kokeillaan nyt. Meinaan jos oon ihan tärinää jo viikon jälkeen niin sit jätetään peli kesken. Mut pidetään mieli ja jalat korkeella!
Koska oon aina vähän myöhässä, niin aloitan myös tämän yhteistyökumppaniani: Anrietta päivän myöhemmin. :D Live with it.
ps. Jesse on Pop.


Np: Eric Clapton - My Father Eyes

Chao!

Elämä on täynnä valintoja. Joskus ne valinnat sattuu. Se satuttaa valitsijaa ja kaikkia ympärillä olevia.
Mutta on vain koitettava jatkaa eteenpäin. Aina on selvitty, miksei nytkin? On jotenkin vain niin tyhjä olo. Miten tästä eteenpäin? Sattuu kun ajattelee niitä kaikkia muistoja viimeisen reilun vuoden ajalta. Ajattelee sitä iloa,surua,naurua,onnea mikä välttyi ihmisistä ja mistä pääsi itsekin osalliseksi. Ja nytkö se on poissa? Ei kai. Edelleen saa iloita,surra, nauraakin ja olla onnellinen. Yksi pala palapelistä on silti poissa.

On vaikeaa ajatella, että tällekin on joku tarkoitus, mutta niin se kai vaan on.
Elämä on täynnä valintoja, onneksi niitä valintoja ei tarvitse kantaa yksin.

Kalenterissa vuosi nolla
Päivä ensimmäinen
Oli melkein liian hyvä olla
Sylissä hiljaisuuden
Ja vaikka kaikki loppuikin tähän
Olen kiitollinen.

http://www.nayttelijayhdistys.net/index.php?p=1006

käykää katsomassa tuolta ja tulkaa katsomaan.
ON HYVÄ!
EHK. PARAS

MOI

t. Matias

Tänään mä meen häihin. Siellä naimisiin menee toi: Drummerjape ja sen vaimo (Heidi), tai no ei se sen vaimo viel oo, mut on se tänään. Sit mä varmaan syön tarjottavat ja palloilen sielä, ihan kivaa. Mut nyt on väsy, ehkä nukun autossa. Helsinkiin kun on semipitkä matka.
Sit ku kello tulee 00:00 nii odotan bingotätiä. Okei moi. : )



ps. jos tulee tylsää nii kuunnelkaa vaiks noita:


http://www.youtube.com/watch?v=EkHTsc9PU2A

http://www.youtube.com/watch?v=kOZl9w6deGk

Et muuten varmasti uskalla kattoo kalenterista kenellä on tänään nimipäivä?

<3

Laitathan tämän viestin mahdollisimman monelle tiedoksi. 8.11 klo 18.00 sytytämme
muistokynttilän Jokelan kouluammuskelun uhreille keittiön ikkunalle. Olethan sinäkin mukana muistamassa nuoria koululaisia ja opettajaa, jotka vielä keskiviikkoaamuna uskoivat elämään ja tulevaisuuteen.

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Jokelan ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi. Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.

Jippi Ai ja Jee! Viikonloppu on taas ovella<3 Kiireinen semmonen onkin tulossa.
Nukuin viime yönä noin 5 tuntia -_- aamulla olo oli kuin tarzanilla viidakossa taistelessaaan jakkimakupaloja ja muita etelän hetelmiä vastaan..
No mutta asiaan:
Tänään tehdään vielä tusinoittain pikkuhommia koska huomenna on suuri päivä.
Rakas isosiskoni Meri-Helmi menee naimisiin. : ) Matias aikoo olla häissä ylpeä pikkuveli, kunnes velvollisuus kutsuu. Nimittäin tämä poika seisoo häätilaisuudessa pöytäkartta kädessä ja vie ihmisiä pöydän ääreen. Supliikki miehenä luultavasti joko jäädyn tai alan mukeltamaan, yrittäessäni olla hauska. No ehkei sentään.. ^^'' Sunnuntaina ohjelmassa on mitä ilmeisemmin majoittamista, sukulaisia kun tulee ympärämpär Suomen maan.
Illalla pääsenkin sitten bändin kanssa soittelemaan 'progejazzfuusiorockjuttujuttua'.
Eeeeiikä siinä vielä kaikki! Alkuviikosta meidän pitäisi saada perheenlisäystä, Ranskalaista, karvaista sellaista. Pieni viiksekäs hieman Hercule Poirot:a muistuttava villakoira tyttönen saapu Vilperin perikuntaan o/ pienet sille!

Meri-Helmi ja Juuso paljon onnea ja rakkautta teille! <3