Mul on taipumus menettää kaikki mitä rakastan,
kaikki mitä haluan, ja kaikki mitä arvostan.
Menetin sut, enkä enää tiedä miten jaksan,
sydän vuotaa verta, oon henkisesti lopussa.
"Mitä yhdest pojasta", ne sanoo mut ei tiedä,
etten haluu mitää muuta ku olla sun vierellä.
Pyydän anteeks tuhat kertaa, mut et mitää vastaa.
Kai tajuut etten haluu ilman sua jatkaa?
Tarkotan tätä, - vaikket varmaan uskokaa.
Sydän on palasina, ei ole uskookaan,
tähän elämään, ei mihinkää enää.
Mul ei oo ketää, ei mitään syytä elää,
jos et anna yrittää, ja lupaan olla tyrimät.
Tarviin vaan sut et saan onnellisen elämän.
En päästä irti, oot ainoo mitä tarviin.
Vallotit mun sydämen, samantien särjit sen.
Sydämeen jäi sellanen jälki, et tiedä en,
miten meinaan jatkaa, tapoit luottamuksen,
miehiin, en tiedä teitkö sen tarkotuksel.
Tarkotus et tajuut mitä tunnen sua kohtaan.
Tuskin sua kohtaan, en halunnu koskaan,
päästää sust irti, ja lähtee vaan kulkemaan.
En tekis nii uudestaa, jos ajas vois palata.
Haluun sut takas, ja tarkotan kans sitä.
En pysty mihinkää, ja se tekee kipeää.
Ei meil oo kiirettä, jos tarviit vaan aikaa.
Mä odotan kyl siihen asti kunnes oon vainaa.
Sun säihkyvät silmät, sun ihana hymy,
poika mä oon vaa suhun liian tykästyny.
Kaikki on sust kii, oot mun sydämes aina