Taustalla Abyss-leffasta tuttu vedenalainen öljyporaus-vekotin-juttu.
Viime perjantain keikka Dante's Highlightissa alkoi mallikkaissa merkeissä, kun bändin uusi roudari, Jari "Dikk" A. saapui meille ja lupasi hoitaa Miken ja meikäläisen soittopaikalle. Dikk lupautui jo aikaisemmin pääroudarin puikkoihin ja hoiti hommansa muikean hyvin.
Niinpä astuimme Dikkin lentävään DeLoreaniin soittimien ja keikkakuteiden kanssa. Sitä, että olivatko kuteet jo silloin päällä, ei tarina kerro. :P
Kun sitten saavuimme pääkallonpaikalle, niin alkuun paikan koko ja potentiaalisuus sai meidät lähes hurmioon. Näissä tiloissahan saisi vedettyä vaikka kuinka leson keikan!
Mutta kun hommat pikkuhiljaa polkaistiin liikkeelle, huomasimme muutamia outouksia.
Miksaaja oli iloisessa kännissä (pahemman luokan erhe). Tästä hyvästä soundit virtsasivat ns. urakalla. Lavalla esim. kitarat kuulostivat siltä, kuin EQ:sta olisi basso ja treble väännetty täysille ja kaikki "middlen tuki" oli kadoksissa. Niillä säädöillä oli hirveää soittaa. Aivan kuin ääni olis alkanut sirkkelimäisellä surinalla ja sitten sustain väistynyt heti matalien taajuuksien tieltä. Siitä oli hyvinkin vaikea saada otetta. Ääni toisin sanoen alkoi liian diskantikkaana ja jäi ohuena leijumaan ilmaan kunnes ylibassokas loppuosa vei sen mennessään.
Miken bassottelu sentään kuului aika muikeasti. Videoimme tämänkin keikan (kiitoksia vain kuvaaja-Saaralle) ja kun katsoimme sitä myöhemmin, niin basso kuulosti ihan Maidenin Harrisin "kolistelu-soitolta". \,,/ Jiihaa! Ei paha!
Bändien soittoaikaa myöhäistettiin about tunnilla, koska paikka alkoi täyttymään niin hitaasti. Kun sitten The Wolves avasi illan, niin ihan hyvinhän se käynnistyi. Itse olin muutaman biisin ajan zekkailemassa poikien punkahtavaa menoa ja sitten pitikin jo painua bäkkärille laittautumaan lavakuntoon. Bäkkärihän sijaitsi kellarissa ja siellä ei liiemmälti tunnettu raikkaan tuulenvireen käsitettä. Paikka oli kuuma kuin mikäkin ja kosteakin. Mutta ihan mukava. Oikeastaan yksi mukavimmista tähän astisista bäkkäri-kokemuksistamme.
Miksaaja-veijari tuli sitten pienessä sievässä kuuluttamaan meille, että pian on poijjaat teidän vuoronne ja naureskeli hieman kuteillemme. Se on aina hyvä merkki. Rokk!
Meillä oli tällä kertaa intro-levy mukana ja annoin sen hyvissä ajoin miksaajalle. Sanoin, että eka biisi siitä levyltä, kiitos. Introna käytettiin demo-versiota tulevan Warning-levyn introsta.
Kun keikkamme oli määrä alkaa, niin CD pistettiin soimaan kun meikäläinen vielä tappeli kitaran ja kaapin kanssa. Meillä oli yhteisessä käytössä joka bändiltä erinäisiä kamoja ja kaappini virtapiuha olikin laitettu toiseen nuppiin, vaikka ymmärtääkseni oli sovittu, että tuohon nimenomaiseen nuppiin oli oma piuhansa.
No, lavallahan tietenkin oli lähes pilkkopimeää vielä ja eipä auttanu muutakuin käsikopelolla etsiä se oma piuha ja laittaa se paikoilleen. Onneksi sain sen toimimaan ilman suurempaa paniikkia, mutta siitäpä oli otettu nupin ja kaapinkin välinen piuha pois ja se oli huomattavasti vaikeampaa liittää takaisin.
Tällä välin mielenkiintoiset juomatottumukset omaava miksaajamme antoi levyn vain soida ja seuraavana alkoikin tulemaan "tuottaja-versioita" Warningin raakamiksauksista. Hahaa! Voi vitalis!
Huusin suoraa kurkkua, että sammuta nyt, ruttolainen, se levy! Eihän sitä siinä melussa sitä voinut kuulla. Onneksi hän lähti taskulampun kanssa köpöttelemään kohti lavaa, kun siellä jotain hämminkiä oli meneilläään. Kun kaveri oli lavan tuntumassa, karjaisin että stoppia levyyn heti! Se meni perille.
Taskulampun valossa elämä näytti taas valoisalta (ehe, ehe) ja vaikka jalkakytkintä ei nyt saatu toimimaan, niin pystyimme aloittamaan keikan.
Intro uusiksi päälle ja sopersin mikkiin, että kaikki sekamelska tuossa alussa oli suunnitelua ja jyräytimme Dreamsin ilmoihin.
Siinä sitten yleisö oli heti aika hyvin mukana ja muutaman tiukan glam-rallin jälkeen kutsuimme yllätysvieraan lavalle. Canadian Rebel, Mr. Starbuck veti kanssamme Slayerin Reigning Bloodin ja meininki hurjistui moninkertaiseksi. Mahdollisesta yhteistyöstähän olikin jo salaperäistä mainintaa täällä: OriginalMazi
Viimeisen biisin jälkeen kaadoin juomapullostani vedet päälleni ja riehuin kuin ripulitautinen orava. Pian valot sammuivatkin sen merkiksi, että illan viimeinen esiintyjä, Freaks of the Revolution tulisi pistämään kamansa kuosiin ja aloittaisi keikkansa.
Siitä sitten pikkuhiljaa kävimme vetämässä muhkeat annokset kebabia Dante'sin laskuun ja aloimme pakkaamaan kamojamme samalla kun välillä seurasimme Freaksien keikkaa.
Oma keikkamme menikin loppujen lopuksi ihan mallikelpoisissa merkeissä ja myöhemmin kuulin hyvinkin usealta suunnalta, että olipa kova keikka. Ne jotka olivat olleet viime keikkaamme Kantiksessa katselemassa, sanoivat että kyllä pistettiin paremmaksi nyt. Hyvä niin! ^^
Tästä on muikea jatkaa! Rokk vain!
-Mazi
