Julkaistu: 11.01.2010
Arvostelija: Ville Kuitunen
Glam Nation
Huh, nyt on kyllä sellainen bändi soittimessa, että oksat pois. Vahvalla kristillisellä äänenpainolla omaa maailmaansa luova Desyre soittaa 80-luvun puolivälin mieleen tuovaa hardrockia, jonka solmuissa riittäisi avattavaa pidemmänkin jutun kirjoittamiseksi. Stryper lienee se bändi, joka useimmille tulee mieleen, kun yhdistetään Jeesus ja hardrock. Suomen Stryperiksi Desyrestä ei vielä ole, bändissä on aivan liikaa 80-luvun apinointia, jotta omaleimainen ote saataisiin näillä eväillä aikaiseksi. Ulkonäkö on toissijaista levyarviota tehdessä, mutta on vaikea sanoa, ovatko Desyren pojat sittenkään täysin tosissaan, kun katsoo millaisiin hepeneisiin kaverit ovat sonnustautuneet. Vinnie Vincent Invasion sai vihdoin haastajan, yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen!
Kappaleet ovat suurimmaksi osaksi melko heppoisia, mutta joukkoon mahtuu muutamia valoisia hetkiä. Yleisesti ottaen Desyren riffimateriaali on pirun hyvää, samoin kitarasooloista löytyy Andy McCoyn parhaita aikoja muistuttavaa rempseyttä. Jonkun mielestä nämä saattavat olla epäolennaisuuksia, mutta kiiltokuvaglamiin kuuluu paitsi repaleinen kalsarikerrasto, myös joka paikkaan mukana kulkeva Jackson RR. Ilman heruttelevia sooloja hardrock on vain rockia. Desyren kavereiden melodiatajussa ei myöskään ole nokan koputtamista, mutta seuraavalle pitkäsoitolle voisi toivoa bändin keskittyvän hieman enemmän laulujen saamiseen kuntoon. Nyt on vaikea sanoa, johtuuko epätasaisuus studioajan ja – kokemuksen puutteesta, vai kenties molemmista. Joka tapauksessa sekä soitot, että varsinkin laulut ovat vielä hieman kevyen oloisia, mutta ehkä tähän tulee ajan mittaan korjausta.
Desyre on ollut kasassa jo hieman liian pitkään ollakseen täysin aloitteleva bändi, mutta Warning of the Night on suhteellisen arkainen kokonaisuus puhutellakseen suurta rock-yleisöä uskonnollisten piirien ulkopuolella. Vastaavia bändejä, paljon taidokkaampiakin, on maassamme pilvin pimein. Ainoa silmiinpistävä ero muihin on juurikin tämä kristillisen elämänkatsomuksen tyrkyttäminen. Biisimateriaali ei ehkä kanna täyspitkän tekemiseen, ja myös tekninen toteutus on suhteellisen vaatimatonta, varsinkin kun nykyään myös pikkubändit voivat halutessaan (osatessaan) tehdä ProTools–tasoista jälkeä vaikka olohuoneissaan. Kohdeyleisölleen silti varmasti täyttä tavaraa.
