IRC-Galleria

Aamulla ei malttanut vain olla paikoillaan ja nukkua tarpeeksi kun lähdin jo 1½ tuntia etukäteen kohti keskustaa ja Ixonoksen toimistoa. Nyt on salassapito ja harjoittelusopimukset kirjoiteltuna, ens vuonna pääsis oman alan hommiinkin ensimmäistä kertaa opiskelun aikana.

Nyt jatkuu jonkinasteisen esitelmän kokoonparsiminen, TietoEnator haluaa tietää miten passwordmanagerimme edistyy.

Lähdin kotia kohti eilen kolmen junalla treeltä. Matkan jälkeen seinäjoella junasta pois noustessani vaihdoin emännyksen autoon ja hurauttelimme Anttilaan, missä vilkuilin läppärivalikoimaa ja pistin veronpalautukseni palamaan.

Nyt irccaan sängynpohjalta omalla läppärillä. oujee.

Unohtakaa Evanescence, Within Temptation ja Nightwish. iRonica tuli, näki, ja pieksi ne kaikki. Tiistai-iltana levynjulkaisukeikallaan ollut iRonica vakuutti itseni uudelleen siitä, ettei suomimetalli olekkaan hiljalleen hiipumassa keskinkertaisuuteen. Tyylillisesti seilailtiin nätisti melkein powerinomaisista kikkelisooloista ja synaneppailuista aina trash/death-henkisiin mättöpätkiin ja murinaan. Erityisesti bändistä vakuutti vokalisti Elina, lähtiessään säkeistöissä matalalta, päätyen TarjaTurusmaisiin oktaaveihin ja kertsissä sulavasti sekaisin heittelivät ajoittain sähäkkä murina ja kirkas laulu. Eipä siinä, bändikin osasi hommansa, ilman tulppia ei vain klubikeikalla oikein saanut eriteltyä kitaraa, mutta kunhan keikalta pääsi ja aamulla heräsi hieman ennen yhtä, pääsi käppäilemään Swamppiin ja investoimaan tuoreeseen lättyyn.

Nyt kymmenkunta kertaa levyn läpi kuunnelleena on levyltä noussut joitain suosikkeja, kuten parhaillaankin soiva All That I Drain. Levyllä pääsi kitaran varressakin heiluva äijä, Ville paremmin oikeuksiinsa. Kaikenkaikkiaan tasapainoinen ja onnistunut miksaus, levyltä löytyy kaikille jotain eikä jätä kylmäksi.

Ihmettelen ellei tältä porukalta kuulla myöhemmin lisää.

The 69 Eyes pyörähti Sjoella soittamassa yhden parituntisen. Vekkulia settiä vekkuleilta sediltä. Kovasti yritettiin saada serkkukin mukaan mutta 800 kilometrin matkaväsymys ilmeisesti painoi enemmän vaakakupissa kuin viihtyisästi rokkailtu iltama. Noh, saipa jälleen naureskella Seinäjoelle, joka tuijotti toisenkin kerran kun ohi käveli. Ei ole näin pienessä pitäjässä totuttu siihen että joku näyttää siltä miltä haluaa.

Kummia katseita päivällä: Kappahlin asiakkaat arvostivat asiantuntevia mielipiteitä kun kuuluvalla äänellä tokaisin mummalle(joka kierrätti serkkuamme vaatekaupoissa): Katos tätä paitaa, just samannäkönen kangas ku paapan pitkis kalsareis? Ja joku vissiin ihan tosissaan tätä pitää päällään.

Minkäs teet, kait tämä ny sit on sitä vintagea, vanhoilta kalsareilta ja auringossa haalistuneilta isomumman verhoilta näyttäviä kankaita paidoissa, jotka näyttävät kaikki äitiysvaatteilta. Ehkä tämä muodin uusi suuntaus rohkaisee naisia kasvattamaan valtavat kaljamahat, että nämä rintojen alle kiristyvät telttakankaat täyttyisivät. Tiedä häntä.

Nyt kun muodista aloin puhumaan niin ihmetellään nyt koko genre läpi. Miksi, voi miksi, pitää lahkeet tukkia sukkiin? Olen edelleen vakuuttunut siitä että tämän tavan kehitteli joku muodin johtotähti kyllästyttyään siihen että kun hän piti jotain vaatteita päällään, oli seuraavalla viikolla puoli valtakuntaa samoissa vaatteissa. Joten hän päätti kiskoa sukat korkealle lahkeiden päälle näyttääkseen niin helvetin naurettavalta, ettei kukaan täysipäinen voisi seurata perässä. Ja kuinkas ollakkaan, seuraavalla viikolla jo kaikki 10-16 vuotiaat muotiteinit jemmailivat lahkeitaan sukkiinsa kuin idiootit tarhalaiset, joiden motoriikka ja keskittymiskyky riittää juuri ja juuri käsien tuhrimiseen maalipurkissa ja paperille lätkäisemiseen, eikä pukeutumisen liikesarjat ole vielä iskostuneet tajuntaan automatisoituneeksi aamukoomassa suoritettavaksi funktioksi.

Toinen jo toivon mukaan kuolemaan päin oleva muoti on naurettavan suurien objektien tuominen vaatteisiin. Siinä missä vanhat kaulakorut ovat pieniä ja siroja riipuksia(lukuunottamatta räppäreitä joiden uskottavuus laskettiin kaulassa roikkuvan metallin kilopainosta), ovat nykyiset lähinnä jotain hamppuköydellä kasaan parsittuja kotilonpuoliskon ja teevadin ristisiitoksia, jotka saavat vastaantulijat punastumaan myötähäpeästä. Mikäli joidenkin muotineuleiden suunnittelijat jatkavat samaan kehityssuuntaan, minne ovat lipuneet auttamatta jo pari vuotta, voi paidastaan irronneista napeista tehdä itselleen kahvittelusetin ostamalla kuppeja ja lusikoita niille lautasille, jotka paidan rintamuksesta tipahti. Ja mikäli nämä törkeät hopean ja kullanväriset punotut vyöt vielä vuoden tai pari levenevät, on niiden alle turha laittaa minihametta, ellei sitten halua jotain pientä mustaa alushametta sinne vyönsä hiertymiä pehmentämään.

Eiköhän siinä tullut katettua ehkä eniten huvittuneisuutta lisänneet ilmiöt muutaman vuoden ajalta. Oppaananne muodin ihmeellisyyksiin toimi Daealis, toivottavasti olette nauraneet yhtä paljon kuin minäkin näille muodin ihmeluomuksille, joiden käyttäjillä ei ilmeisesti ole mitään käsitystä kuinka uskomattoman typeriltä ne näyttävät ihmisestä, jolla on edes etäisesti silmää sille, mikä näyttää hyvältä.

Np: Eminem - Lose Yourself

Pitäisi vissiin hankkia elämä.


Muttei jaksa.

np: Dope - Let's Fuck

Varmaan useimmat ovat nähneet joskus, kuinka tuttu tai tuntematon on noukka pystyssä selittänyt, kuinka hän ei voi ostaa vaatteitaan H&Mstä, koska osa siellä myydyistä kuteista tuotetaan lapsityövoimalla (eikös tämä väite elänyt vahvasti joskus vuosi pari takaperin ainakin). He sen sijaan kävelevät viereiseen kauppaan ja maksavat vaatteistaan hieman enemmän, mutta luulevat nyt tekevänsä koko maailmalle palveluksen.

Yllättäen koko maailman yli pyyhkäisee tälläinen todella kaunis ideologia(notice the sarcasm): Boikotoidaan lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita. Kiinassa pienen sweatshopin johtajat kurkistavat mustan aukon lailla uhkaavasti pimeyttä huokuvaan lompakkoonsa ja kyynel silmäkulmassa naulaavat laudat pajan oven eteen, jättäen 200 reippaasti köyhyysrajan alapuolella elävää huono-onnista ilman sitä ainutta tulonlähdettä. Nyt Pieni Ling palaa kotiin ilman päivittäistä riisikuppiaan, saa isältään ankaran pieksännän ja mikäli pystyy vielä seisomaan omilla jaloillaan hänet potkaistaan ulos tienaamaan rahat toisin. Ling on nyt lapsiprostituoitu kiinan slummeissa.

Kyllä kannatti boikotoida. Asiat ei aina ole niin yksinkertaisia. Suomesta katsottuna on vain helppo tuomita moinen, kun ei täällä niin ankaraa köyhyyttä. Se ihmisarvoja riistävä orjapiiskuripaja alkaa näyttää oikein inhimillisen lämpöiseltä ja houkuttelevalta, kun on valittava bambukepin piiskan alla neulomisen tai katuojassa kuolemisen väliltä.

Pitkästä aikaa rantauduin Tampereen kämppääni ja tein epäpyhän valan itseni kanssa jo matkalla, että tänä viikonloppuna en tekisi mitään rakentavaa. Tähän asti olen pitänyt kiinni suunnitelmasta, istahdin koneen ääreen eilen, ja muutaman tunnin unien jälkeen tein saman tänäänkin. Pienenpieni tauko välissä oli, jolloin iskettiin murkinaa pannulle ja pyöräytettiin jotain syötäväksi luokiteltavaa pöperöä, ettei sentään nälkiintymistä tarvitse harjoitella. Tämäkin liki hyödyllinen tekeminen sitten korvattiin välittömästi katsomalla muutama jakso Macgyverin neljättä kautta.

Joillekkin kuulemma lomailu on vaikeaa. Eivät kuulemma osaa vain istua paikallaan ja olla tekemättä yhtään mitään.

Amatöörit.

Gamma Ray - Heaven Can Wait

Ajattelin kuluttaa työturvallisuuskurssin ruokatauon hyötyaikana, eli hapanimeläkanat(parempiakin saatu, mutta yllättävän maukasta laitosruoaksi...Parasta itse asiassa) naamariin alle 10 minuutin ja puoli tuntia dataamista aulan yleisökoneilla. Ei saa raskas raksaduunikaan piestyä dataria irti nörtin ruumiista.

YIT:llä ensimmäistä kertaa työskentelen tänä kesänä ja heilläpä on tälläinen velvoite että jokaisella työläisellä tulisi olla työturvallisuuskortti. Eli pitäisi osata näin 7 raksakesän ja ½-vuotisen metallipajarupeaman töiden jälkeen tehdä töitä turvallisesti. Kuinkahan tästä suoriudutaan.. Noh, 8 tuntia itsestäänselvyyksiä ja idiotismeja siitä, kuinka asiat pitäisi turvallisesti hoitaa, mutta joka on käytännössä mahdotonta, jos haluaa saada jotain valmiiksikin. Murkinalla varustettu ilmainen(itelleni) kurssi työnantajan laskuun, kyllä tämä loman aloituksesta käy. Ensimmäiset tilitkin pitäisi tipahdella tilille tänään, homma on voiton puolella selkeestikkin.

Konemetsää! Tänä vuonna uudelleen vuoden parhaat festarit kiertämään \o/ Viime vuoden polkkailut alkavat jo maatua muistojen hautausmaalla siinä pimeämmässä nurkassa aivojen perällä, on aika elää uudelleen nuo muistot. Esiintyjälistalta pistivät jälleen esiin kestosuosikit Kris Kylven, Carbon Based ja Proteus. Sen lisäksi mukana taas musaa kaikille viidelle lavalle kolmeksi päiväksi. Musiikki alkaa 1800 perjantaina ja seuraavan kerran taukoa tulee sunnuntaina 1200, kun musa loppuu. My kinda partyeh!

Nyt täytynee lähteä takaisin kurssia kohti. Vielä illasta Treellä terassille, jos kelit ovat tän näköset auringon lähtiessä laskuun.

Np: Aesthetic Perfection - Sacrifice

Kuten luultavasti jotkut teistä jo tiesivätkin, Halo nimisestä pelistä ollaan tekemässä elokuvaversiota. Elokuvalla on vain jonkin verran vastatuulta purjeissaan tällä hetkellä, mutta aktiiviset fanit vaativat elokuvan takaisintuomista tuotantoon.

Kirjoita siis nimesi:
http://www.petitiononline.com/halo123/petition.html
jos vaikka saataisiin Micro$ucksin ahneiden paskiaisten päät kääntymään elokuvan kanssa.

Lauantaina aamupäivästä olin vielä kovasti suunnitellut päivän mittaan vain löhöäväni, ehkä pelailla hieman GameCubella ja ehkä katsella jonkin elokuvan. Pari tuntia myöhemmin olin lähdössä tiistaina Lontooseen. Kultsihan on perheensä kanssa ollut menossa jo muutaman kuukauden, mutta tämä selvisi vanhemmilleni vasta äskettäin(joku oli saattanut unohtaa mainita asiasta, mutta ei osoitella sormilla). Noh, tästä kuultuaan sitten vanhukset ilmoittivat että minähän olen lähdössä kanssa. Ilmainen matka Lontooseen? Köyhä opiskelija ei valita.

Siispä suhaisin sunnuntaina Tamperseelle noutamaan joitain tarpeettomia laukuntäytteitä, kuten passin ja vaatteita, junalla takaisin Ylistaroon maanantaiaamuna. Onneksi sunnuntaina leikin ovelampaa kuin ehkä olenkaan ja valmistauduin matkakuumeeseen. En muista koko lyhykäisen elämäni aikana ainuttakaan matkaanlähtöä, jolloin en olisi valvonut edeltävää yötä. Nyt jo tämän oppineena varauduin ja valvoin etukäteen sen yön sunnuntai-maanantai lukien kirjan Mie Oon Lordi. Kun menet nukkumaan 0730 ja kello aloittaa armottoman ruikutuksensa kymmeneltä, voi olla varma että ma-ti yönä ei paljoa tarvinnut kiekata ja uni tarttui tukkaan kun vähän sängylle oikaisi.

Mie Oon Lordi oli viihdyttävä kirja kaikin puolin. Kertoi jotain uutta bändäyksestäkin siinä yhden miehen unelman ohella. Putansuun tarinasta tuli itselläni vääjäämättä mieleen Peter Jackson. Visionääri, joka toteuttaa omaa näkemystään tippaakaan siitä tinkimättä ja raatamalla tuo oman visionsa maailman tietoisuuteen.

Olen ihaillut Jacksonin tuotantoa jo ala-asteella. Kulttiklassikoita splatter-elokuvien saralla työstänyt legendahan mies on, tunnetuimpia töitään oli Bad Taste ja Braindead. Bad Taste on erinomainen näyte siitä, mihin kaveriporukan 'hei, tapetaan ufoja' henkinen viikonloppukuvailu voi yltää, jos hommaan vain paneutuu. Kolmessa kohtauksessa standia kameralle käytetty ja lateksimaskit äidin pullauunissa käristetty tuotos, joka voitti mainetta ja kunniaa elokuvafestivaaleillakin(Cannesissa). Mustan huumorin kulttimaineinen splatterpätkä, missä verta ei säästelty. Kotipitäjällä oli eräällä yksityisellä videovuokraamolla ainoa kopio elokuvasta minkä tiesin. Ihme ettei nauha ollu puhkikulunut sillä lainailumäärällä mitä olemme muutamien tuttujen kanssa tehneet.

Bad Tasten innoittamana Jackson teki vielä mielipuolisemman splatterin, joka ei tosin (oman käsitykseni mukaan ainakaan) nauttinut aivan yhtä massiivista suosiota kuin Bad Taste, mutta oli silti omalla tavallaan vähintäänkin yhtä erikoinen taidonnäyte ohjaajanerolta. Braindead tunnetaan varmaankin parhaiten elokuvahistorian nerokkaimmaista kohtauksesta, missä sankari pelastaa neitoaan zombiarmeijan kynsistä leikkaamalla tiensä näiden läpi vyötäisilleen sitomansa ruohonleikkurin avulla. Pehmeät epäkuolleet silpoutuvat irtojäsenten ja veren sekamelskaksi kohtauksessa, missä ei tekoverta säästelty. Pelkästään loppukohtauksessa talon katolla käytettiin yhdessä ainoassa kohtauksessa yli 300 litraa tekoverta(mm. tämän kohtauksen ansiosta elokuvan sanotaan yhä olevan verisin koskaan tehty). Tälläiset kohtaukset eivät jättäneet pientä ala-astelaista kauhukomediafania kylmäksi. Vieläkin elokuva aiheuttaa samankaltaista hytkymistä kuin joskus aikoinaan.

Nykyisin Jackson on maailmankuulu. Kukapa ei tietäisi Sormusten Herran ohjaajaa? Itseäni ärsyttää vain, että vanhat klassikot, joilla Jackson jo maineensa on ansainnut, markkinoidaan nykyään 'Sormusten Herran Ohjaajalta!' -tarrojen avulla. Jacksonin olisi pitänyt älähtää itsekin tästä ja laittaa Lord of the Rings -trilogian kansilehtiin 'Bad Tasten ohjaajalta'. Jackson oli legenda jo ennen Rinkulain Pomoa, enkä koskaan kutsu häntä 'sormusten herran ohjaajaksi'.

Mitenkä tämä mustan huumorin ryydittämän veripaltun ohjaajan saa muistuttamaan Tomi Putansuuta? Molemmissa tapauksissa on kyse miehestä, jolla on ollut tinkimätön visio siitä mitä hän haluaa ja se on toteutettu kovalla työllä juuri sellaisena kun hän itse sen halusi. Putansuu piirteli jo neljä vuotiaana ensimmäisiä monstereitaan ja ujutteli niitä jokaiseen työhönsä läpi koulujen. Kauhuelokuvat olivat suuria suosikkeja ja omia tehtiin. Piti oikein hymähtää kun listaa luki. Hellraiser, Sam Raimin Evil Dead ja Painajainen Elm Streetillä. Kaikki klassikot, joita itse ala-asteella katselin! Itse vain jo yläasteella viimeistään sen lopullisesti tajusin, että jokaisen kauhuleffan juoni on aina se sama tylsä perustarina ja jokainen juonenkäänne on arvattavissa ennen tapahtumistaan. Innostus lopahti, enkä ole vieläkään innostunut tyypillisistä kauhuelokuvista. Mutta sen sijaan efektit ja tunnelmalliset lavasteet/kohtaukset ovat yhä aihe, josta jaksan innostua. Hellraiserissa Cenobiittien(demoneja) ulkoasut: nahkaa, lateksia, arpia ja lävistyksiä ovat vieläkin mahtavan näköisiä. Tätä kirjoittaessani sarjaa on tullut kahdeksan osaa pihalle ja olen ostanut niistä jokaisen ja katsonut muutamaan otteeseen. Neljännen osan jälkeen taso laski tasaisesti, kunnes Hellraiser 7: Deader räjäytti jälleen potin. Yksi parhaista sarjan osista, joten kasilta odotettiin jälleen suuria. Hellworld oli täysi floppi. Vuoden sisään on odotettavissa Barkerin itsensä ohjastamana remake ensimmäisestä Hellraiserista(Doug Bradleytä ei ole pyydetty, vielä ainakaan, esittämään Pinheadia), ilmeisesti sarjaa yritetään jälleen markkinoida uudelle sukupolvelle. Nykyisillä tietokoneilla tuotetut efektit Hellraiserissa? Kelpaa minulle. Vaan onpas tämä Lordinkin tekemä kauhuleffa, ainakin mikäli IMDB:hin on uskomista, tulossa ulos ens helmikuussa. Odotamme innolla, mikäli elokuva on likimainkaan yhtä hienon näköinen kuin promootiotarkoitukseen suunnattu elokuvaa käsittelevä musiikkivideo.

Ovathan kaikki muuten muistaneet syödä lupaamansa hatullisen paskaa, kun hardrockia soittavat lateksinaamat voittivat viisut?