Tuli katsottua malli HFR 3D. Jos ei olisi erikseen lippua ostanut juuri tähän suuren kuvanpäivitysnopeuden versioon, en olisi itse huomannut mitään eroa elokuvassa. Enkä huomannut vaikka ja yritin kiinnittää siihen huomiotakin.
Itse elokuva oli melkoinen vuoristorata, alun ärsyttävistä spontaaneista Disney-rallatteluista puolituntisiin efektipelleilyihin("kattokaa mitä me osataan! Täysin turhahan tämä kohtaus on, mutta oli budjetissa pari milliä ylimääräistä!") ja kaikkea siltä väliltä. Tunnelmallisia kohtauksia niin Konnussa piipputupakan ääressä kuin lopussa Piikin laskemisessakin. Juoni lähti liikkeelle hitaanpuoleisesti ja lopussa olisi voinut pysähtyäkin välillä. Tuntui kuin ensimmäisen 1½-tunnin jälkeen leikkaajilla olisi ollut kiire tumpata kaikki kalliit toimintakohtaukset elokuvaan mukaan ja turhat jutustelut jäivät leikkauspöydälle(poikkeukset olivat kyllä sitten sitäkin hienompia pätkiä, mutta rauhallisia osuuksia oli liian vähän tarpeettoman toiminnan kustannuksella).
Äänimaailma oli lähes niin täydellinen kuin se vain voi olla. Musiikkiraidassa oli samaa vikaa kuin alkupuolella oli juonessakin, spontaanit Disney-musikaalit kiemurtelivat itsensä myös orkesterin puolelle muutaman raidan kohdalla. Näitä paria poikkeusta lukuunottamatta ääniraidat olivat vain syventämässä muutenkin onnistunutta tunnelmaa.
Lopputuloksena elokuvasta jäi varsin hyvä tunne salista ulos astuessa. Mitä tarkemmin elokuvaa muistelen, sitä enemmän muistan kohtauksia, jotka olivat ärsyttävän lapsellisia ja väkinäisen humoristisia. Tällaista väkinäistä hölmöilyä elokuviin nykyään tukitaan muutenkin liiankin kanssa, varsinkin kun kyseisestä elokuvasta olisi voinut tehdä Sormusten Herra -trilogialle henkistä jatkoa vakavuudessaan. Jos ei pysähdy illan jälkeen miettimään sen enempää, mitä tuli juuri nähtyä, on Hobitti viihdyttänyt kolme tuntia varsin lennokkaasti.
