IRC-Galleria

Näköjään sitten erehdyin eilen. Galleria on sitä mieltä, että tämä päivä on 29.2, sillä olen syntymäpäiväsankareissa.

Yllättävän harva sivusto on ohjelmoitu reagoimaan karkauspäivään :P

Facebook on sitä mieltä, että karkauspäivänä syntyneet juhlivat helmikuun viimeisenä päivänä, oli se 28 tai 29.

Irc-galleria taas on sitä mieltä että tänään ollaan 27,99 vuotta vanha. Ja huomenna samainen laskuri kertoo, että ollaan 28,01 vuotta vanhoja. Näin muistelisin.

Kävin pitämässä pienimuotoisen loman kotipuolessa ja kulutin huomattavan osan vapaa-ajastani jälleen pelleilemällä Forza Nelosen kanssa.

Edelliset pätkät näyttivät suorastaan laiskoilta ja rauhallisilta mummujen sunnuntaiköröttelyiltä verrattuna uusien clippien rämäpäisyyteen. Kaiteita halaillaan ja kipinät lyövät kun Trueno viedään äärirajoille.

Alkaa Trueno olla sutinut niin paljon, että clipeistä taitais saada kaks uutta pätkää tehtyä. Ja nyt alkaa tuntua siltä, ettei Fujimista löydy enempää mutkia, mitä kaasutella.

Kaksi pätkää ja sitten ei enää ole järkevää tehdä videoita noista Initial D luisteluista.

Ellei sitten ryhdy jonkun kanssa driftailemaan livessä ja tekemään kopioita Initial Dn battleista.

Jaahas, oisko se taas Trueno driftan...

Onhan tuo videostriimaustuki plussaa. Ongelmaksi muodostuu se, että se on koko hypetyksen toistaiseksi ainoa plussa. Rauta on valmiiksi vanhaa, arkkitehtuuri on x86 josta osataan jo puristaa pirusti tehoa irti(aka. Ei todennäköisesti tapahdu samaa "hei, tällä voi tehdä näinkin juttuja paljon tehokkaammin!"-visiota, mitä PS3n raudalla, koska x86-sarjaa on hakattu puuceissä jo pian neljä vuosikymmentä paremmaksi.

Tai ehkä se on hyvä asia, että saadaan x86 arkkitehtuurisia pelejä, koska kun rautaa ei saa vaihdettua tehokkaampaan, on siitä paskasta raudasta pakko puristaa enemmän irti. Ehkä koodin optimointiin panostettaisiin vihdoinkin suurella kädellä ja samalla vahingossa pc-pelaaminenkin saisi buustia kun enginet kehittyisivät näyttämään paremmilta pienemmillä tehonvienneillä.

Mutta silti räiskinnät näyttivät lineaarisilta putkijuoksuilta rumilla tekstuureilla.

Teet keittiössä ruokaa, mihin käytät leikkuualustaa, pannua ja uunia.

Ja keittiö on puhtaampi murkinan ollessa valmista, kuin aloittaessa.

Lippu kolahti tänään postiluukusta. \,,/

Tulipas niin mieleen suomalainen oikeusmurhajärjestelmä, eikun siis tekijänoikeusjärjestelmä, eikun siis oikeuslaitos, kun katseli tuon Pirate Bayn oikeudenkäynnistä tehdyn dokkarin.

Voi isikissin vittu kuinka paska elokuva.

Ensimmäinen puoliska elokuvaa on kokoelma kliseisimpiä rakkauselokuvien saippuoita ja tönkömpää dialogia kuin ensimmäisen vuoden ilmaisutaitokoulutuksen saaneista autisteista pystyisi puristamaan ulos. Jos Bellan ja Eetvartin välinen tekosyy keskusteluksi olisi yhtään imelämpää siirappia olisi näyttelijöiltä pudonnut hampaatkin sitä puhuessa.

Tähän asti edes bipoläärinen ja kusipäinen poikaystävä Eetvartti antaa roolisuorituksen, josta löytyy tunteita yhdestä kohtauksesta. Yhdestä. Isipapalta kun repäistään pää irti, näyttää glitterpoju hetken melkein äkäiseltä.

Bella, Cullenin perheen oma pieni eritepurkki, saa punaiset piilarit ja on välittömästi parempi kuin puolet perheestä. Muut kertovat tarinoita, kuinka he ovat vuosisatojen ajan kehittäneet kykyjään, jotka torahampaiset jumalat lahjovat vamppyyreille muutoksen yhteydessä arpakuutiota pyöräyttämällä. Bella oppii elokuvan aikana(joka käsittää puolisen vuotta, jos sitäkään) kaksi uutta tapaa käyttää omaa taitoaan: Ensin paria päivää ennen "lopputaistelua" parissa minuutissa hän löytää yhden, seuraavana kesänä on jo löytynyt uusi tapa.

Sudet alistuvat kohtaloonsa toisarvoisina juonielementteinä ja lauma on työnnetty suosiolla sivuun vain suosikki-intiaanin jäädessä roikkumaan nurkkiin. Edellisten elokuvien elämää suurempaa teinidraamaa ei enää edes muistella kuin kuivilla sivukommenteilla.

Kunhan juoni huipentuu, saapuu grande finale, nähdään muutamia hauskoja tappoja. Glitterillä kuorrutetut posliiniset "vamppyyrit" hajoavat niin hassusti että sitä seuraa varsin mielellään kun kaksi sukulinjaa pistävät toisensa paskaksi. Aiemmin elokuvassa näytettiin jo muutamia vamppyyrivoimia, pohjustettiin hieno taistelu kunnon supermutanttikärhämälle järven jäällä. Sitten kun vihdoinkin päästään varsinaiseen käsirysyyn, pari nyrkiniskua, päiden irtirepimistä ja homma on paketissa. Ainoa näyttävä supervoima mitä käytettiin oli Cullenin äpärältä joka pamautti mannerlaatan halki nyrkillään.

Ja sitten havahduttiinkin että koko taistelu oli pelkkä tulevaisuudenvisio, taputellaan toisiamme selkään ja mennään takaisin kotiin, ettei kukaan vain pääse hengestään. Haista Myers pitkä paska ja opettele tappamaan henkilöitä, kun on sen aika.

Summa summarum, surkea loppu paskalle kirjasarjalle, voimme olla kaikki tyytyväisiä että siitäkin päästiin. Eikä tule ikävä ja eipä tule kukaan enää parin vuoden päästä muistamaankaan.