IRC-Galleria

Kaivelin koneen pölyttyneistä nurkkauksista vanhan ropaleen, jonka oli tarkoitus laskea piin likiarvoa. Hetken ihmeteltyäni muistinkin mikä siinä
mätti: luvuilla räknäämisestä ei tule mitään kun mennään riittävän suuriin desimaaleihin. Jossain puolen tusinan desimaalin paremmalla puolella perinteiset integer, float ja double alkavat olla kovin hyödyttömiä.

Tarvitaan temppu tämän ongelman kiertämiseen.

Ja tätä ajatusta, laskun pilkkomista pienempiin osiin, kuvastaa hyvin jakokulmassa laskeminen. Joten paskartelin jakokulmaa käyttävän laskurin sitten, joka näyttää välivaiheetkin nätysti.


Jännittäviä tilanteita ja vaarallisia onnettomuuksia, kuten vain C++ voi tarjoilla. Nyt kun paloissa laskemiseen on runko valmiina, voi seuraavaksi paskarrella geometrisella sarjalla piin likiarvoa laskevan laitoksen. James Gregoryn kaavalla ajattelin lähteä liikkeelle, se kun on riittävän simppeli ilmaista.

Huomaa kesän olevan ovella.

Pörriäisiä kämppä täynnä kun oven erehtyy avaamaan. Kaikenväriset sittisontiaiset ja banaanikärpästen steroidiserkut iskeytyy hampaiden väliin jokaisella hengenvedolla.

Aamulla ei enää herää siihen, että kissa pärisee kun sitä ei enää väsytä ja ruokaakin kaipais. Ehei, nyt herätään siihen että aurinko mollottaa sänkyyn, eikä auta vaikka viereisestä ikkunasta tuulisi niin että läskit lepattaa tuulessa, silti heräät hiestä märkänä siihen aurinkoon.

Ulkoa tullessa huomaat käsivarsia ja naamaa kiristävän siihen malliin, että on parempi huitaista päälle kasa rasvaa, tai parin päivän päästä naamasta hilseilee nahkat lattialle.

Kolmenkympin hellekeli pakottaa lähtemään ulos, vaikka joka paikka on ihan paskana liikunnasta jo muutenkin. Paidasta pystyy vääntämään hikeä jo parin kilsan jälkeen, mutta hupsista vain kun luistimet kulkivat 25 kilometriä tänäänkin. Pirkkalaan ja takaisin, vain koska keliä riitti.

Onneksi lenkin jälkeen tummat pilvet nousivat peittämään taivaan, että pystyi hyvillä mielin katselemaan leffan ja dippailemaan rehuja. Nomnomnom.

Parempi rakkaustarina kuin Twilight, toimintaa kuin äksönleffassa. Yllätti kaikin puolin positiivisesti tämä chickflick.

<Mursu> Daealis: win8, haluatko luoda käyttäjän? mene hiirellä oik alakulmaan että aukee slidemenu, sieltä muuta tietokoneen asetuksia, käyttäjät, uusi käyttäjä, ei en halua windows tili käyttäjää vaan lokaalin, joo oon varma että haluan lokaalin enkä sosiaaliseen paskaan liitettyä
<Mursu> mutta ei riitä, sillä on rajotetut oikeudet
<Daealis> to the powerusemenu, batman!
<Mursu> haluatko pääkäyttäjätilin? win + x, ohjauspaneeli, käyttäjähallinta, se piilotettu nappi että hallitse muiden tilejä, valitte tili, muuta tilin tyyppiä, pääkäyttäjä, olen ihan varma, joo kyllä vittu olen varma, ei en halua vielkää tästä windows tili käyttäjää

Windows 8, entistä helppokäyttöisempi.
Toivottavasti seuraava ois taas toimiva, että vois skipata kasin yli suoraan.

15 kilsaa rullaluistimilla ja kesän ensimmäinen tötteröjäätelö.

Om to the nom.

Tauon jälkeen oli virkistävää katsella uudelleen Dredd. Harmaata betonibunkkeria, yrmeitä tuomareja ja yltiöväkivaltaista veripalttua tyylikkäästi hidastettuna. Kaikkea mitä 80- ja 90-luvun toimintatähtösten kultakaudella nuoruutensa viettänyt elokuvanatustelija kaipaa.

Ainoa fiba oli tällä kertaa ensimmäinen katselukerta suomenkielisen tekstityksen kanssa. Elokuva kun ei teattereissa saanut tekstitystä lainkaan, kun huonon menestyksen pelottamat maahantuojat kuvittelivat suomalaisen elokuvakansan olevan yhtä sivistymätöntä kuin ameriikkojen elokuvissa kävijät. Ensi-ilta tapahtui jenkeissä suurten nimien varjossa pienemmissä saleissa. Sankari on lähestulkoon unohdetulla aikakaudella toteutetusta sarjakuvasta peräisin. Menestys kaltattiin ennen kuin sille edes annettiin mahdollisuus.

Nyt kuitenkin bluray-levitykseen on saatu suomessakin tekstitykset ja huomaan näiden suomennosten olleen kesätyöläisen ensimmäinen projekti. Vaikka tekstitykset eivät hirveän iteratiivinen prosessi olekaan, kuitenkin teatterilevityksistä yleisesti karsitaan suurimmat virheet pois levypainatuksiin mennessä.

Ei tällä levyllä. Suoraan kiekolle tullessaan tekstit olivat niin kauheaa luettavaa, että ne jätti ihan mielellään huomiotta elokuvan aikana. Varsinkin kun sen oli jo teattereissakin nähnyt kolmesti ennen tätä.

Ehkä täytyy katsella Syltyn vanhempi camp-klassikko Judge Dredd huomenna tähän päälle, lievittämään tuskaa.

Onhan sitä vähän epäiltykin.

Tämä on melko tavanomainen vappu Ritakadulla.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy kokko, missä liekit juuri laskevat edellisen sohvan jäljiltä. Liekit olivat sen verran lämpöisiä parhaimmillaan, että viereisen grillikatoksen katosta valui pikeä alas.

Toisessa kuvassa sitten poliisit ovat karhanneet porukan pois grillipaikalta ja palokunta suihkuttaa vaahtoa koko paikan täyteen. Bileet ohi.

Kolmas kuva on noin puoli tuntia myöhemmin, kun kokko oli edellistä suurempi, täysin samassa paikassa.


Jokavuotinen perinne, jolloin Ritakadun opiskelijaghetossa hankkiudutaan eroon vanhoista huonekaluista, joita ei kukaan halua. Paikalta pois muuttavat tai uutta huonekalua hankkivat jättävät vanhat ja tarpeettomat käytäville, josta niitä tarvitseva voi ottaa. Jos ei vappuun mennessä ole kenellekään kelvannut, siinä vaiheessa niitä nakellaan yksitellen kokkoon, kunnes käytävät ovat tyhjiä seuraavaa muuttoaaltoa varten. Tuhkien seasta löytyi polkupyörän vanteita, hetekan runko, täys setti autonrenkaita, metallisia pöydänjalkoja. Kaikki mikä on muuttunut kelvottomaksi muutetaan lämpöenergiaksi ja mustaksi savupilveksi.

Lobolla on suunnitelma sille, kuinka jumalaan tutustutaan.


Eikö riittänytkään? Noh...

Muistatteko kun pari viikkoa sitten pistin uutisen kuinka mies karkotettiin maasta, koska hän oli liian hyvän näköinen?

Alan ymmärtää vanhanaikaisten rättipäiden suhtautumisen asiaan:


Meinaan eihän äijä ihan perusjätkän näköinen olekaan.