Silloin kun itse olin Jossu kolmetoist wee, niin kaikki tuntui niin selkeältä. Olinhan jo sentään lähes 162 cm pitkä ja kasiluokkakin oli jo alkanut. Yläasteen puoliväli, oli se suurta.
Mutta tällä viikolla kun täällä on rampannut näitä kasiluokkalaisia tuijottelemassa meidän huoneisiin niin oikein pysähtyy ihmettelemään, ettei me kyllä varmasti itse olla vaikutettu niin pieniltä. Tänäänkin kuulin niin suurta ajattelutasoa edustavan keskustelun eräiden poikien suusta näiden nähtyään asuntolamme palosammutin:
"Hei, vedä toi varmistus juttu tuosta pois, vittu laukee viel!"
"No joo varmaan, hei mä oon jo kerran tehnyt sen! Muistatko sen yhden yön? *tyrkäisee leikkisästi kaveriaan*"
"Ai niin joo muuten! Vitsi sitä ihme jauhoo oli kyllä niinku ihan joka paikas!"
[Ja tähän väliin voisin sanoa, että juttujen taso on kyllä *köhköh* kohonnut *köhköh* huomattavasti näin kahden vuoden jälkeen.]