Heräsin jo ennen kellon soittoa. Onneksi olin ymmärtänyt merkitä ajanvarauskirjaan että tulen töihin vasta yhteentoista. Niskani ovat jumissa lukuisista kunnianosoituksista niin pahoin että pää ei käänny vaikka vääntäisi jumalattoman kokoisella jakoavaimella. Ulkona on lunta. Suussani oleva maku ailahtelee iltaisen kebabin ja kuolleen piisamin välillä. Hampaita pestessäni, tai ainakin yrittäessä pestä, oli tukehtumisreaktio välitön. Maha on sekaisin, näkökyky heikko. Yritin äsken lämmittää karjalanpiirakkaa kaapissa, vitun kylmäksi jäi. Taisin ottaa yhden tuopin liikaa.
Mäkin kautta duuniin -->