IRC-Galleria

It's been such a lonely road
To travel on your own
Just keep going,
need to keep moving
Keep walking to the stars
Keep running away from their arms
Keep hiding from your own feelings
Hide them somewhere deep inside
Never show a true emotion
And never ever cry
Never look into a mirror
So that your heart won't break
You're not like Cinderella,
you won't become a desired princess
And again, never show your true feelings

Vittu ! Never Trustin kitarasoolo soi mun päässä ! PERKELE kun ärsyttävää. Koko ajan vaa "TIIDIDIIDIIDIIDIITIIDIDIIDIITIIDIDIDIDIIDIIDIIDIIIIIIIIIIIIIIIITIDIDIIDIIDIIDIDIIDIIDIIDIIDIIDIIDIIDIIDIIIIIIII"
AAARRGGGH !
Destie tulee HULLUKSI.
Mut yks juttu. Voink mä enää tulla hulluks ? Oon mä aika lail pimee jo ihan valmiiksiki... XD

On muuten aika jännä tunne mennä yleisön eteen esittämään omia biisejään. o.o Mitäköhän siitäki tulee..
Saw You'n toinen esitys, ensimmäinen paremmalle versiolle.
Ja NEVER TRUSTIN (rakas pieni lempilapseni<3) ENSIESITYS
Hyi jumalauta ku stressaan sitä Never Trustia. X__x toivottavasti se menee hyvin.. Ja toivottavasti se ei oo kaikkien mielestä ihan surkee. x__O

The Nervedrill (mun bändi), Waunu, ja Routavaurio, eli siis Lyseon ysiluokan bändit, järjestää konsertin nyt perjantaina, 27.03.'09, viideltä (17.00) siellä Lyseolla. Liput maksaa viis euroa, niitä saa oveltakin, mut ostakaa pliis mieluummin multa et saan myytyy noi... :'DD
Esitetään kaikki ainaki kaks omaa biisiä (The Nervedrillin tapauksessa Saw You ja Never Trust, jotka, kuten tiedätte, on mun biisejä) ja muutama cover, keikan kestosta ei oo tarkkaa tietoa, menee sen verran aikaa kun menee. Mut TULKAA KAIKKI SINNE, ja OSTAKAA SE LEVY SIELTÄ, se maksaa siellä 5 euroo, muuten 8. Pääsette halvemmalla. :'DD
Destie kiittää, muttei kumarra kun sen päätä särkee niin maan perkeleesti.

Nyt kun luet tätä tekstiä, sinun on kopioitava tämä blogiisi ja tehtävä tämä,jos et tee, ihminen jota rakastat kuolee.

Muistatko, missä suutelit ensikertaa? - mökillä, mun oman mökin "ulkoeteisessä"

Kuka on sinulle tärkein ihminen maailmassa? - Ihminen ? Eläimetki on aika rakkaita.. Mut öö, ystävät ja perhe<3

Minkälaisessa seurassa viihdyt? - Sellasessa missä sattuu ja tapahtuu, mut välillä voi ihan vaan lojuu jossain ja jutella IHAN KAIKESTA. Vihaan pinnallisia ja epäluotettavia ihmisiä.

Tunnetko paljon ihmisiä? - Noooh, riippuu miten määritellään sana tuntea, mut jos iha vaa sillee et on puheväleis, ni sit iha vitu mont. :'DD

Mihin suurin haaveesi liittyy? - Read my lips: M - U - S - I - C <3

Kerro jokin pieni mukava toiveesi? - Etten aina ahdistuis rakkaudesta.

Kutiatko helposti? - .... -.-' XD

Antaisitko kumppanillesi anteeksi jos hän pettäisi sinua? - Antaisin, mutten koskaan unohtais enkä vois luottaa täysin.

Kuka on tärkein ihminen elämässäsi? - ystävät ja perhe<3

Onko Titanic hyvä? - Paha sanoo ku ei oo nähny. XD

Ovatko naiset heikompia kuin miehet? - Riippuen ihmisestä.

Kamalin tunne? - Ahdistus ja hallitsematon pakokauhu.

Paras tunne? - Onnistuminen jossain tärkeessä.

Oletko ikinä ollut kännissä? - En.

Oletko ikinä ollut masentunut? - Mmh..

Jaksatko elää elämääsi? - Se riippuu siitä, miten asiat menee.

Keihin luotat? - muutamaan harvaan ja tarkkaan valittuun.

LUETTELE 1 ASIA JOKA SAA SINUT AINA HYMYILEMÄÄN - Doris sillon kun se on hyvällä tuulella<3 ja (rikon sääntöjä, oon pahis XD ) Cristiano<33 Maailman ihanin varsa<3

ope: sit ei krjoteta sitä ainetta ohi otsikon, eli siis et jos otsikko on "päivä jona soitin 112" (suomeks), ni sit ei selitetä kaikkee ihan muuta et ku yöllä ei tuu uni lainkaan ja näkee kauheita painajaisia ja näin...
minä: "mut, Nina..."
ope jatkaa: ...ja sit siä lopussa lukee jtn et "niin et oli ihan kiva työpäivä kyl".
minä: "Mut Nina ?!"
ope: no ?..
minä: "miten voi nähdä painajaisia jos ei uni tuu lainkaa ?"
ope: "jotenki mä arvasin et sä sanot noin"

XDDDD

Tunti on ihan lopussa, päästää kotii seuraavaks.
Rebekka:"Noni, voitas päästä jo!" *nousee seisomaan*
*ope sanoo, ettei viä*

Hetken päästä:
Rebekka:"Noni, NYT lopetetaan!" *pomppaa taas ylös*
Ope: "Onk sul joku tuli takapuolen alla vai ?"
Peppi: *hakkaa Rebekkaa perseelle* MÄ SAMMUTAN SEN !

Että näin meillä ysiluokan keväällä.... XD

Just another day
And it feels like you're still running late
Cause the times are gonna change
And you're stuck in your own mentality

You can try to lead us all (try to lead us all)
But there's no one else to blame
Won't be left to clean the mess
When you're gone

(We're running out of time)

We're running out of time
And you just don't get it
Now you're watching people die
And you still don't care
We're running out of time
And you just don't get that this is how I feel
There's million things I hate about you

It's just another battle
When you exercise your authority
When the past is finally settled
Will you catch up with reality?

You've been waiting way too long
Now it's time for us to pay
And we won't be looking back
When you're gone

(We're running out of time)

We're running out of time
And you just don't get it
Now you're watching people die
And you still don't care
We're running out of time
And you just don't get that this is how I feel
There's million things I hate about you
About you (3x)

I don't wanna hear the same excuses
I don't wanna hear the same excuses
I don't wanna hear your stories

Running out of time
And you just don't get it
You're watching people die
And you still don't care
Running out of time
And you just don't get it
If everybody dies would you still don't care?

We're running out of time
And you just don't get it
You're watching people die
And you still don't care
We're running out of time
And you just don't get that this is how I feel
I don't wanna think about
This is how I feel
There's million things I hate about you
There's million things I hate about you

---

Destie loves Simple Plan so fuckin' much<3
From now 'til eternity<3

Ne kaikki, jotka on kuullu mun soittavan pianoa viimeseen kolmeen tai neljään kuukauteen, tietää sen yhden melodian, mikä kuulostaa vähän Pirates of the Caribbeanin tunnarilta, mut joka kuitenki on mun oma, ni nyt mä sain siihen tehtyy lopultaki biisin ympärille. :'DD Musta se on aika ok. Niistä sanoista oon oikeestaan ylpee, ne onnistu aika hyvin. Tosin tiedän, että enää huomenna mä en oo tätä mieltä. x'33
Niin, siitä biisistä tuli Never Trust. Cis -molli, 3/8 -rytmi, tempo n. 140, osat: intro, A1, p.B, B, A2, A3, p.B B, C (pianosoolo), B, B, outro, melankolinen, tyyli rock. Joo, se joka tajus tosta kaiken, on aika fiksu. x'33
MUT MÄ SAIN SEN VALMIIKS ! Vihdoinki, kuukausien yrittämisen jälkeen, se vaan tulla purskahti paperille, kolmessa tunnissa viimeistelyki oli valmis. Eli multa se on todella nopeesti. :'DD

Varsin iloinen ja hyväntuulinen Destie painuu nyt vihdoinkin sinne nukkumaan. XD

Makaan keskellä kaikkea tätä valkoista. Minua ympäröivät useat koneet piipittävät ja hurisevat tasaisen säännöllisesti. Kuin kehtolaulu. Yrittäen vaivuttaa minua uneen, jonnekkin kauas pois. Olen jo niin vanha ja väsynyt, että oikeastaan minä en edes välitä. Aika on koittanut.
Mutta Eliza. Rakas pieni tyttäreni Eliza. Hän ei koskaan saanut tilaisuutta elää.
Minä muistan, muistan nyt kirkkaammin kuin koskaan. Kaiken sen, vaikka siitä on jo kymmeniä vuosia. On niin väärin, että minä sain nähdä kaiken sen minkä olen nähnyt, mutta hän ei elänyt tarpeeksi kauan nähdäkseen osaakaan siitä. Minun takiani hän ei ole nyt täällä luonani, ihmettelemässä kanssani maailman muuttumista, pitämässä kädestä ja sanomassa, ettei ole mitään hätää. Tiedän, että hän tekisi niin.
Kuitenkin sinä keväisenä päivänä noin viisikymmentä vuotta sitten, kaikki menetti merkityksensä. Minun takiani, minun huolimattomuuteni takia Eliza, juuri viisi vuotta täyttäneenä, nukkui ikuisuuden tanssin lumoamaan uneen. Siihen samaan, joka nyt viekoittelee minua mukaansa. Minun takiani, minun eikä kenenkään muun, Eliza putosi ruman, harmaan kerrostalon parvekkeelta viidennestä kerroksesta kadulle. Minä päästin hänet silmistäni. Minä en mennyt katsomaan missä hän oli, kun hän oli ollut hetken poissa näkyvistäni. Sitten kuulin hyytävän kirkaisun, täynnä kuolemaa, ja koko sydämeni jäätyi, rintakehäni kovertui ontoksi. Ryntäsin ulos huoneestani Elizaa huutaen. Näin parvekkeen avonaisen oven ja punaisten verhojen lepatuksen lempeässä kevättuulessa. Ja minä tiesin. Tiesin, että kaikki oli menetetty. Tiesin, että se oli ohi nyt. Ja, että kaikki se oli minun syytäni. Lämmin, pehmeä tuulenhenki, joka sai verhot liehumaan hiukan, tuntui minusta kaikkea muuta kuin mukavalta. Minulle se oli kuin kuolevan viimeinen hengähdys.
Minä juoksin ulos asunnosta, portaat alas kolme kerrallaan ja kadulle. Siellä makasi tyrmistyneen ihmisjoukon keskellä oma rakas Elizani. Hänen silmänsä olivat vielä auki, niissä oli vielä heikko elämän liekki. Väkijoukko väisti minua kun ryntäsin hänen luokseen.
Eliza oli kalpea kuin aave, hänen kasvoillaan ja päällään oli verta, hänen päässään oli valtava haava, pääkallo pilkotti hiusten ja veren lomasta, jalat olivat vääntyneet epäinhimillisiin asentoihin ja toisesta sojotti polven kohdalta luu ulkona. Polvistuin hänen viereensä, liian järkyttyneenä ja epäuskoisena edes itkemään. Eliza ei itkenyt. Hän oli aivan rauhallinen. Nähdessään minut, hän hymyili hiljaa ja katsoi silmiini. ”Äiti…” hän kuiskasi.
”Eliza… Oma pikkuiseni…”
”Anna anteeksi, äiti…” Eliza onnistui suurin ponnistuksin sanomaan, kasvot vakavina.
”Totta kai sinä saat anteeksi, kultapieni…”, sanoin luomieni takana polttelevien kyynelten kuristaessa kurkkuani.
”Äiti…”, hän hymyili minulle vielä kerran, kuin mikään ei olisi muuttunut ja kaikki olisi vielä hyvin. Sitten hänen silmänsä lasittuivat ja hän oli poissa.
Aina ennen, kun ajattelin etäisestikin sitä hirveää päivää vuosikymmenten takaa, minä itkin. Mutta nyt minä en itke. En jaksa enää itkeä. Ehkä Jumala antaa minulle anteeksi tekoni. Ehkä Jumala vapauttaa minut syyllisyyteni mustasta, lyijynraskaasta viitasta. Tai ehkä mitään Jumalaa ei ole. Ehkä ei ole mitään taivasta, minne mennä, missä tavata niin kauan kaipaamani pikkutyttöni. Ehkä minä vain lakkaan olemasta. Mutta jos niin käy, sen olen ansainnut, sillä minun takiani oma tyttäreni kohtasi sen niin paljon etuajassa.
Minua väsyttää niin valtavasti. Ikuisuuden kevyt henkäys leikittelee pehmeästi harmaantuneissa, lähes valkeissa hiuksissani. Odotan vain, että lähetti saapuisi luokseni, ikuisuus tulisi vaatimaan minua omakseen.
Yhtäkkiä kaikki ne koneet ympärilläni villiintyvät. Ne piipittävät, nopeasti ja äänekkäästi. Joko se on ohi? Näen valoa. Minä vajoan ja nousen. Yhtä aikaa. Minä leijun ja putoan. Valo kirkastuu, toisaalla pimeä syvenee, aina vain kirkkaampaa, aina vain mustempaa. Vaimeita ääniä ympärilläni, valon ja varjojen hurrikaani, ikuisuus kuiskii. Ja sitten se loppuu. Tulee hiljaista. Se on ohi nyt. Minä hymyilen.
”Eliza, äiti on tulossa…”

---

Destie, 14.01.Â’09

---

En ny siis tiiä, et onk tää niin kauheen hieno tai hyvä tai mitää, mut tää on suht lyhyt ja ajattelin et laitan tänne et saan mainostaa sitä sivuu, mikä on merkitty tänne mun kotisivuks. :'DD
Niin, että kiitos jos joku luki tän. ELÄN KOMMENTEISTA ! Juu ja nyt väsyttää. Hyvää yötä, Destie painuu nukkumaan.^^