IRC-Galleria

Miljoona asiaa mielessä,
tuhansia lauseita, lukemattomia sanoja
Osaisinpa vaan sanoa ne ääneen
Sä et ymmärrä.
Et kai, kun mä en anna sulle edes mahdollisuutta yrittää

I'm sorry I can't be perfect
...no matter how hard I try

Kuulokkeet hajos.

Nyt olis kyllä ihan kauheesti ylimäärästä enerrrrgiaaaaa ! Mut kyl seki sit kohta asettuu ku tieto pitkästä illasta Nakkilassa uppoaa kunnolla mun tajuntaan..^^

Väsyttävä elämä.

Olenpas mä nyt suosittu. :'DD

Sydän hakkaa kurjasti. Inhottava olo muutenkin. Henkisesti varsinkin.

Mwaahh, ei ole minun päivä tämä.

Ja ehkä mun kanssa ei ole ihan helppo elää.

Anteeksi. En tekisi sille mitään vaikka osaisin. Muuten en olis minä. Kärsikää, kaikki te, jotka kuvittelette jaksavanne.

Voisin kattoa vaikka jonkun leffan.

Sen verran on... hmm... no fiilis ? et olis kiva keskittyy johonki järjelliseen vähäks aikaa.

Pää on sekaisinnnnn.

Mikura sanoo:
joo ja seuraava pressa on hitler 8'DD<3
vaiks se onki kuollu..
mut se tulee luurankona 8'D<3
ei ku onks hitlerkuollu? o.o
eiks se ollu se natsi ukko 8'D

Ahahahaha, Anni kuolee XD

Hirveesti kaikkee mietittävää, asiat solmussa, tunteet solmussa ja epäselviä, ihmissuhteet mielenkiintosesti mitensattuu, kouluasiat jokseenkin päin persettä, ja vähän kaikki muukin hiukan mitensattuu.

Joo, mut silti, suurimmaks osaks asiat on kuitenkin ihan hyvin. Tai siis, ei mitään isoja vaikeuksia tai ongelmia tai mitään näkyvissä kuitenkaan. Kyllä tästä selvitään. Kaikesta selvitään aina jotenkin.

Joo, mikäs tässä. Musiikki pelastaa. Ainakin ne, jotka sille on uskollisimpia. Suurinosa teistä ei tosiaan kyllä taida siihen ryhmään kuulua.

Onko aivan liikaa pyydetty että edes kommentoisit jos kerran stalkkaat ? Ei siinä mitään, stalkkaa vaan. Mut tuli vähän halju olo kun kuuli mielessään ne sanat sun äänelläs sanottuna, mitä tiedän että olisit ei niin kovin kauan sitten vielä sanonut.

Mä luulin tuntevani sut. Sä kai luulit tuntevas mut. Me oltiin molemmat väärässä.

Anteeksi. Toivottavasti sä olet silti, kaikesta huolimatta, onnellinen nyt. Mä ihan oikeasti toivon sitä. En mä kanna kaunaa, ole katkera tai mitään muutakaan. Elämä jatkuu. Ainakin mun omani.

Myönnettäköön että sitä entistä on kyllä melkolailla ikävä. Mut menneet on menneitä, kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään korjata. Enkä mä edes yksin siihen pystyis, tarvittais molempien aito panos.
Kuka sä enää mulle olet ? Vieras ihminen. Joku, joka joskus oli mulle läheinen. Joku, jonka katse tuntuu tutulta ja vieraalta ja kipeeltä osuessaan yhteen mun katseeni kanssa.

Ehkä mun pitäisi pyytää sulta anteeksi. Tai ei mikään ehkä, kyllä mä myönnän että mä mokasin. Montakin asiaa. Mutta enpähän tosiaan ollut ainoa. Me mokattiin molemmat, useemmin kun kerran. Ja vieläpä pahasti. Toivottavasti ainakin opittiin tästä ihmissuhteesta molemmat jotakin. Ettei tehtäisi samoja virheitä enää uudestaan toisten ihmisten kanssa. Sä ainakin opetit mulle paljon. Toivottavasti mäkin sulle.

Että näin tänään. Pitipähän tämäkin sitten sanoa. Oikeastaan sopisi useampaankin ihmiseen.