IRC-Galleria

Tajusin just et mä oon yksin tässä talossa. Ja mitä mä teen !? Istun koneella, omassa huoneessani. Mitä mä mahdoin ajatella tullessani tähän ? Kerrankin kun vois soittaa rauhassa ja mä senkun dataan. DX

Olen laihtunu ! Useemmankin kilon ja ilmesen pysyvästikin jopa. Huhuu, on ihana fiilis<3^^

Miks aina sillon kun mun tekee mieli valvoa tosi myöhään ja jutella jonkun kanssa, kukaan muu ei halua valvoa ? ;__;

No ei, ihan hyvä vaan ni mäki selviin joskus nukkumaan. Oliskin eka kerta sitten muutamaan päivään kun nukkuisin kaks yötä peräkkäin. :'D AIVAN siks varmaan mua ei nukutakaan. Pää tottunu aikalailla pidempiin vuorokausiin kun tämä. 8'D

Että on oikeesti ihanaa olla kotona. Vihdoinki.<3 nyt on kyllä kaikki kohtalaisen mahtavasti. Söin ylipaljon pizzaa jaksamatta välittää siitä miten se muhun vaikuttaa, vaihdoin farkut epätyylikkäisiin röhnövaatteisiin, leikin ihanan koirani kanssa (joka oli muuten ikävöinyt mua taas ihan kauheesti), ratsastustunti oli haastava mut oon edistyny älyttömästi ja meni törkeen hyvin, sain lojua kuumassa suihkussa ihanan tutussa kellarissa ja nyt saan hengailla omassa huoneessani mut ei silti tarvi olla yksin jos en halua. Ja kohta saan mönkiä omaan ihanaan sänkyyni nukkumaan ja herätä vasta kun seuraava päivä on jo pitkällä. Aaaaaah, rakastan näitä perjantai-iltoja.<3

Jaja, mä oon kyllä muutenkin nykyään aikalailla onnellinen. Tai siis, emmä ainakaan keksi mitä multa vielä puuttuis. Niin no toki keksisin jotain jos rupeisin miettiin, mut ei mitään kovin tärkeetä kyllä. Okei, sen bussikortin haluan mut se mulle jo onkin luvattu. :'D itseasiassa äiti oli miettiny samaa.

Joo, pitipähän ihkuttaa. Minä, angstipaska, en ole enää angstinen. En tosiaan. Mä olen onnellinen, tyytyväinen itseeni ja elämääni ja rakastunu siihen todellisuuteen ja maailmaan jossa elän ja niihin ihmisiin jotka elää sitä mun kanssani.<3

Senkin saatanan pässi porilainen, koita jo käsittää että vaikka raumalainen olenkin, ni rakastan sua silti ihan kauheesti<3

Sanotaan vaikka niin, että mitä epätäydellisempi sä olet, sitä enemmän mä susta pidän. :3

Vihdoinkin hengittäminen on taas helppoa eikä rintakehää paina mikään.

Ja nukkua kevääseen asti. Ainakin.

.__.

Haluaisin osata sanoa jotain, mut en mä osaa enää.

Sattuu vaan ja pelottaa.

Edes muutama täyspäinen ihminen tässäkin maailmassa vielä jäljellä.

Ei voi muuta sanoa, kun että kiitos.^^

Ja Poriin. Jos vähän pää selviäis.

Eikä voi muuta sanoa, kun että hoitakaa ihmiset omat asianne ja jos on niin tylsää, että pitää muiden asioihin sotkeutua, niin hankkikaa elämä.

Tekis kyllä mieli sanoa miljoona muutakin asiaa monellekin ihmiselle, mut jääköön nämä nyt sitten sanomatta. Toisin kun muutama muu, minä osaan pitää pääni kiinni.

Yhtään mistään.

Niin että anteeksi nyt vaan kovasti.

Ensin romahtaa niskaan toinen todellisuus ja sitten heti perään toinen.