Viekää minut mielisairaalaan.Pukekaa minut pakkopaitaan.Vääntäkää minulle rautalangasta, koska muuten en mitään tajua.
Minä olen mielen vikainen ja aina vainoharhainen.
Tahdon olla parempi ihminen.Yhteiskuntakelpoinen.En tahdo palata eiliseen, en usko parempaan huomiseenJoku itsetuntoani nakertaa ja minun mieltäni varjostaaTiedän että yksin jään tähän tyhjään elämään, en jaksa enää välittää, koska ei oo enää mitään hävittävää.
On helppo hengittää, kun ensin ymmärtääMitä meistä jälkeen jää, kun kaikki häviääKun silmät avautuu niin totuus paljastuu ja toivo kipinäsammuu Pysähdyin miettimään tarkoitusta elämäänEn löytänyt jumalaa, en ketään muutakaanMinua auttamaan, päätin luovuttaa ja lähteä kulkemaan.Tielle pimeään jäin nyt yksinäänEn kestä päivääkään jäädä oravanpyöräänKulkemaan, uudestaanSamaa vanhaa toistamaan. Mielummin mä kuolen seisaaltaan, kuin jatkan elämääni polvillaan.Ja me taistellaan aina uudestaan, ennen kun maahan kaadutaan.Kun aika pysähtyy ja pilvet väistyy, ei enää pelottaa voi kylmä hautakaan,Tahdon lepäämään ikuiseen hämärään
Kun loppu lähestyy, sitä ensin hämmästyy,Sen jälkeen pelästyy, mutta kaikki järjestyy.
Sinä sanot, että mulla ei oo kokemusta. en oo muka kokenut koskaan katumusta. olet kompastunut siihen samaan ongelmaan, mutta jaksat yrittää aina yhä uudestaan.
Mikä sinä olet muka mulle sanomaan, että minun pitäisi tapojani muuttaa. minä tahdon elää vain omaa elämää, enkä minä tahdo elämältäni enempää.
Minä olen oppinut katumaan Minä olen pelännyt kuolemaa
Miksi tyhmyydestä sakotetaan En ole syntynyt voittamaan Sinä annat arvoituksia En löydä vastauksia Elämäni on monimutkaistaTaskussani on tyhjiä arpoja Ota kaikki mitä sulle tänään annetaan Muuten joku toinen voi sen viedä mukanaan Sinulla on kaikki mitä toiset haluaa Muttet sitä arvosta ennen kuin se katoaa