IRC-Galleria

jalat on ihan vähän hapoilla vieläkin, kiitos mun "kuskin".

hassua...oon jo reilun vuoden tässä kämpässä asunu, ja äsken tuli ekaa kertaa semmonen tunne että oon kotona. kipitin herättyäni tohon viereisen rapun leipomoon hakeen runebergin tortun ja kahvin ja siitä tulin parvekkeelle tupakalle. ilma oli tosi raikasta ja tupakka hyvää ja kämppä tosi siisti ja musa soi ja tuli varsin hyvä fiilis, niinku kotona pitäis. hyvä että nyt kun on haussa uus kämppä :D

http://www.youtube.com/watch?v=5rHoO-4W8dg&feature=related


http://www.youtube.com/watch?v=9_hlWl1PKfo&feature=related

voi äiti :,D

nyt alkaa palaan kiinni tähän.

onko ikinä tullu sellasta oloo että kieli on nyt muuttunut kekäleiksi jotka on hehkuvan kuumia ja jos yrität puhua niin suusta vaan putoilee kekäleitä ja koko kämppä saattaa syttyä tuleen? tai muistatteko kuinka _helvetin_ hauska voi kokispullo oikeesti olla?

en mäkään enää muista...

Haminaan ja takaisin mars.

Aloitinpa sitten aamuni avaamalla telkkarin vähän seitsemän jälkeen.
Sieltä tuli pirrettyjä.
Ei ole hetkeen ollu aamua jollon olisin tuntenu yhtä vahvasti niin montaa tunneta samanaikaisesti.
Huvitti, suututti, suretti, hämmensi, nauratti, kummastutti ja ärsytti, mutta jostain kumman syystä jäin tuijottamaan niinkin sekavaa ohjelmaa kuin Touhukkaat.

Touhukkaiden loppuessa ymmärykseni nykypäivän päihteisiin kajoamisen kokoajan matalampaa kynnystä kohtaan oli kasvanut aika suuresti. Jumalauta jos muksuille näytetää tollasta made-by-drug-addicts paskaa jo ihan pienestä pitäen niin tottakai niistä tulee jotain pirinistejä! aivan mielettömän sekavaa ja typerää skeidaa. Mikäli Touhukkaiden tekijä/tekijät ei oo ollu minkäänlaisissa hyvin vahvoissa sienissä niin...no...no okei, ei oo muita vaihtoehtoja, ne on sienissä.

Joko oon jo unohtanu millasta oli olla kakara tai sitten sillon tuli vaan normaaleja ohjelmia. just jotain prätkähiiriä tms. okei, huono esimerkki koska Bikermouses from mars on verrattaen psykootinen lastenohjelma myös, mutta ihan noin kontrastiksi. kun nyt lähtee miettimään ideaa tästä vanhemmasta sarjasta; kolme hiirtä jotka on Marsista ja ne ajaa prätkillä chigagossa ja kaikkee, kyllä te tiiätte. ideana itsessään jonkin verran kyseenalainen. ja sitten uudempi esimerkki, vaikka tämä touhukkaat; sinitukkainen pikkutyttö etsii ystävänsä, kieroon katsovan lohikärmeen, kanssa suttupöpöä joka yrittää sotkea kaikki maailman kirjat. matkallaan suttupöpön luokse sinitukkainen, jatkuvasti groovaava ja lässyttävä pikkulikka jolla on jamaikan lipun värinen "voimaranneke" kädessään, pyytä kotiyleisöä mm. tanssimaan mukanaan reggaeta ja syömään pillereitä yhdessä lohikäärmeen kanssa joka näyttää kokoajan siltä kun se olis todella, todella isossa pilvessä. välillä aina jostain ilmestyy lautassilmäinen veho joka käskee edellä kuvailtua pariskuntaa tekemään kaikenlaisia tehtäviä, kuten esimerkiksi jättivauvalle velliä "klönteistä". vellihän syntyi kätevästi klönteistä kun sheikkaili peppuaan hetken aikaa ja käski kotiyleisön hinkata toisiaan vasten.
Ylämainittu "jättivauva" oli siis vaaleanpunainen, todella pahasti epämuodostunut möykky joka ei tehnyt koko ohjelmassa muuta kun istu vaipassaan keskellä keittiötä, kuolas lohikäärmeen päälle ja lopulta röyhtäs ja sammu. tarinan päätös oli se että lopulta tämä erittäin sieniseltä vaikuttanut pikkulikka ja erittäin budiselta vaikuttanut lohikäärme, jatkuvasti reggaeta groovaava pariskunta pääsi suttupöpön luokse ja antoi sille "loppumattoman talouspaperirullan". yritin sinä sitten ohjelman jälkeen miettiä että mitä jäi käteen: älytön halu pajautella ja vetää lihasrelaksantteja.

EHKÄ VÄHÄN VITUN SAIRASTA!!!!!
voin kerrankin ilolla ja ylpeydellä sanoa: Toista se oli kun mä olin kersa.

All we are is entertainment
Caught up in our own derangement
Tell us what to say and what to do
All we are are pretty faces
Picture perfect bottled rage
Packaged synthesized versions of you

-->

One last thing I beg you please, just before you go
I've watched you fly on paper wings half way round the world
until they burned up in the atmosphere and sent you spiraling down
Landing somewhere far from here with no one else around
To catch you falling down
And I'm looking at you now

And I can't tell if you're laughing
Between each smile there's a tear in your eye
There's a train leaving town in an hour
It's not waiting for you and neither am I