Onko elämäänsä tyytyväistä masokistia?
Miksei itsemurhaajat vietä päivää tehden asioita joita ovat aina halunneet tehdä?
Vaatiiko rakastelu rakkautta?
Ei ole epäitsekkäitä tekoja, mutta voiko itsekäs maailma toimia?
Voiko kutsua elämäksi elämää jossa etsii kuolemaa?
Ovatko itsemurhaajan hautajaiset surun aihe?
Äärimmäisyydessä masokisti ja sadisti eivät sovi yhteen.
Kaikkia ei voi auttaa, mutta on pakko yrittää.
Kipu on vain välitila.
Jos elää peläten ja ajatellen kuolemaa kokoajan, on jo kuollut.
Jos tietää mikä on oikein ja ei toimi näin ja kukaan ei saa tietää) onko toiminut väärin?
Jos uskonto tuo jollekin toivoa se ei ole sinulta pois, älä käyttäydy niin.
Ihmissuhteet ovat AINA vaikeita.
Jos laskee rimaa kokoajan alemmas jää jäljelle vain tyhjyys.
Ei ole täydellisyyttä, joten älä tavoittele sitä.