Jäkest ei löydy ku pelkkii kalja
mahoja,
jammusetien käymiä lasten
tarhoja.
Nistei, spurgui, uusii
syrjäytyvii,
sydämii mitkä on täynnä haavoi
syvii.
Vituttavii maailman omistaja
kyttii,
jamppalaisii mitkä laittaa haaransa
myyntii.
Turhautuvia yksinhuoltaja
perheit,
kenestä ei tuu ikinä tääl
terveit.
Kaikki haluavat pois, paitsi jamppa,
täällä ei tuoksu kukka, vaan spurgun laatta.