IRC-Galleria

Tulipa vaan erinäisiä ajatuksia tossa katsellessa telkkaria ja tehdessä tuota alla olevaa hommelia.

Mä olen aiemminkin pohtinut ystävyyttä ja sen merkitystä, mutta sitä ei näemmä voi miettiä liikaa.

Jos/kun alkaa seurustella mitä tapahtuu ystävyys-/kaveruussuhteille? Onko se normaalia että ne muuttuu? Ei enää ole aikaa heille, koska haluaa vaalia lempeä ihmisen kanssa jonka kanssa harkitsee viettävänsä loppu elämänsä. Jostain sitä aikaa kuitenkin aina löytyy ystäville ja jos sitä ei ole niin sitä tehdään! Koska ennenkin on pärjännyt ilman sitä lempeä ja kenen avulla? No juuri hyvinkin niitten ystävien!

Ihmisethän muuttuu vuosien saatossa. Ihan noin niin kun tahtomattaan, olkoon se sitten vaikka sitä elämän tuomaa kypsyyttä. Alkaa arvostamaan erilaisia asioita elämässä, kuin ennen. Saattaapa jopa tapahtua mullistuksia arvomaaimassa. Minäkin ennen vannoin turkis on murhaa kampanjan nimeen. Mutta hieman elettyäni olen alkanut miettiä että eikös tuo turkis ole ollut melkoisen tärkeä kapine ihmisen kehittyessä siihen mitä me olemme?!? Joten en ole enää niin jyrkkä turkiksia kohtaan. TÄmähän ei luonnollisesti tarkoita sitä että vieläkään hyväksyisin turkistarhauksen, mutta ymmärrän niiden merkityksen menneisyydessä...

Toiset yrittävät muokata muista itselleen mieluisia. Onko se sitten aitoa ystävyyttä, saati rakkautta? Jos jostain välität miksi siitä pitäisi muovata mitään muuta? EIkö ihmisten tulisi kelvata sellaisina kun heidät kohtaat? Ja jos kohdatessa ei mielytä, tuskinpa siitä sitten mitään ystävyyttä pääsee syntymäänkään

Ja mä jaksan vieläkin hämmästellä tätä "ystävyyden"lajia, nimeltä selkään puukkottaminen! Se ei prkl mene mun kaaliin ei sitten kirveelläkään. Miksi teeskennellä ystävää, jos todellisuudessa ei ole. "Ystävyydellä" hankittuja tietoja sitten käytetään aseena niin kutsuttua ystävää kohtaan.

No ehkä tässä maailmassa ei ole tarkoituksenakaan ymmärtää ihan kaikkea/kaikkia. Mutta mä aion viettä tämän aiheen parissa vielä monia hetkiä! Ja ehkä mä sen sitten joskus ratkaisen!!!