Mun sydän on pakahtua rinnasta ulos.
Mä rakastan sua niin lujaa.
Mun on vaikeaa ymmärtää mitä sä teet...
Sä yrität selittää,
mutta se sekoittaa vaan enemmän!
Sä puhut ja teet aivan eri asioita.
Sanot että olet vieläkin niin sekaisin.
Eikö sun nyt pitäis seistä sun sanojen takana?
Elää niin kuin sä päätit!
Mutta sä olet huolissas musta.
Huolissas miten jaksan.
Mitä teen ja kenen kanssa.
Mä vihdoin ymmärsin sen,
kuinka rakas sä olet mulle!
Sä olet mun kaikkeni!
Ja mä aion elää sen mukaan!
Mä en enää ikinä sua satuta!
Mä teen kaikkeni että saisin sinut
"elämäni viimeiseksi elämäni rakkaudeksi!"
Se sä mulle olet.
Mä voin täällä tarkoituksettomana harhailla.
Mutta musta ei ole siihen.
Mä sekoon sellaiseen!
Sen takia mun on helpompi vaan odottaa.
Odottaa milloin sä olet valmis antamaan!
Olen ollu paha sua kohtaan.
Liian paha.
Mä olen niin pahoillani kaikesta.
En mä niitä tekemättömäksi saa!
Vaikka kuinka haluaisin.
Mutta sen mä lupaan etten enää ikinä sua niin voisi satuttaa!
Mä en halua sua satuttaa millään!
Mä vaan toivon!
Rakastan.
Odotan.
Ja pelkään niin vitusti!