IRC-Galleria

Katso Helmen peiliin ja huomaa, miten kaunis olet! Valitsit kauneustestissämme eniten emotionaalisuutta painottavia vaihtoehtoja. Olet tunteella elävä ihminen, jonka kauneus puhkeaa parhaaseen kukoistukseen silloin, kun olet onnellinen ja tyytyväinen. Osaat nauttia elämästä kaikilla aisteillasi, ja hyvä tunnelma saa sinut säteilemään. Sinulle on myös tärkeää se, että läheisesi muistavat osoittaa rakkautensa ja ihailunsa sinulle. Kun kaikki on hyvin, nauru kuplii sisälläsi ja tuot iloa ja energiaa myös toisten elämään. Murheellisina hetkinä kaikki värit katoavat elämästäsi, mutta ollessasi onnellinen hehkut ja säteilet sateenkaaren kaikissa väreissä. Olet intohimoinen ihminen ja tunnet itsesi kauniiksi!

-No onpas nää nyt harvinaisen tosia :O

Kuinka hyvä ihminen olen?

Pikkuenkeli

Haluat muille hyvää, muttet sinisilmäisesti. Kenties sinua on joskus satutettu - tiedät, että ihmiset voivat olla aivan muuta, kuin mitä esittävät. Tämä ei kuitenkaan estä loputonta positiivisuuttasi paistamasta läpi. Annat vähästäsi tarvitsevalle, ja muut saattavat pitää sinua hyväuskoisena höppänänä. Sinä kuitenkin tiedät, että muiden näkemä naiivius on halua tehdä maailmasta parempi paikka kaikille.

-Juu kerrankin testi minkä allekirjoitan täysin :D M-maailman parantajaksikin tituleerattu, en mä koko maailmaa, vaan ne ketkä ansaitsee sen ;)

Voih ihanuus sentään <3<3<3 On se vaan niin rakas :)))

Hmm...

Leppäkertut ovat kertakaikkiaan sympaattista porukkaa!

Leppis on toimelias kaveri, muttei mikään ylisuorittaja. Tyyppinä leppäkerttu on varsin tasapainoinen, mitä nyt päästää silloin tällöin mielikuvituksensa lentämään.

Leppäkerttu on huumorintajuinen ja hauska, eikä ota elämää turhan vakavasti. Ei siis ihme, että leppiksillä riittää ystäviä - kukapa ei näin hurmaavan persoonan seurassa viihtyisi. Tosin huonona päivänä leppäkertusta ei kuitenkaan ole muille mitään iloa: pahan tuulen vallitessa kertut sulkeutuvat täysin kuoreensa.

on luvassa pään hajotusta! Paljon turhaa kitinää ja kyyneleitä!

Kello sanoo tooooosi lujaa TIK, TAK, TIK, TAK! Mutta minkäs teet. Sydän on pakahtua, tuntuu niin tyhjältä vaikka elämä on kuitenkin niin täyttä.

Juu, se on tää mun ikuinen vaiva xD

No mutta kyllä me sitten kuitenkin suoriuduttiin! Hakija ehti ovelle, mutta ei edes ehtiny soittamaan ovikelloa. Mutta mäpä olin kerrankin fiksu; laitoin illalla jo pojan vaatteet valmiiksi ja pakkasin peräti kassinkin jo illalla.

No tää päivä menikin sitten mukavasti labrassa odotella että saa pissata purkkiin (kiitos siitä, meni melkeen 2h).

Illaksi töihin ja huomenna ottaa meikä sitten suunnaksi Tampereen kautta Porin. Siellä sitten syyskokoustelun merkeissä menee lauantai. Sunnuntaina sitten kohti kotia.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa elämästä ja antakaa rakkauden täyttää elämänne!

Ensin olin minä kipeenä, nyt on sitten pojan vuoro. Loppu viikko sairaslomaa, pitää hoitaa poika kuntoon!!

Hienointa on se että tv haluaa nyt tehdä jonkun hiton päivityksen ja kaukosäädin on rikki. Joten meillä voi katsoa tasan mtv3 ja siinäkin on päällä joku ihmeen menu laatikko. Tätä ei pysty mitenkään ohittamaan :/

No ihmettelette varmaan että miten meillä sitten ennen on katsosttu tv:tä... No tietty digiboksin kautta, mutta nyt se ei onnistu. Saamarin tekniikka ja päivitykset! Mä olen enemmän ja enemmän sitä mieltä että ihminen olisi PAAAAALJON onnellisempi siellä luolassa!!!

Nyt olis sit tulossa ensimmäinen virkattu pipo. Saas nähdä mitä siitä tulee ;D

Viime yö oli menneisyyden haamujen yö. Yksi toisensa jälkeen ne tunkeutuivat mieleeni. Kun olivat jo menneet pois niin alkoi puhelin oirehtia. Joku soitti, joku tekstasi etc. Kyllä mä melkonen witch taidan olla (huom. W eikä B). No, kivahan se oli kuulla että kaikilla on menny mukavasti lauantai. Monilla vaan kovin humalaisesti xD

Itse kirjoittelin runoja ja lähdin mukaan facebookiin (kun niin paljon siitä kuullut ja lukenut).

Ja on vanhentunutta vetää herneet nenäänsä, uusinta uutta on vetää ikkunantiivisteet nenään. Tätä testasi poikani, lähes viisi vuotta. Nukkumaan mentyään hän hetken päästä tuli olohuoneeseen kauhua katseessa: "Äiti!!! Mulla on nenässä sitä mitä mä revin ikkunalta eikä se tuu pois millään. Enkä mä saa henkeäkään". No niin hengitän sisään, teen itsestäni rauhallisen. "Mennään vessaan niistämään nenää". Ei tule tiiviste ulos vaan alkaa tulla verta. Mietin että no nii, se on taas mahtava lauantai yö tulossa Peijaksessa. Onkohan äitin porukat vielä hereillä... Ohjaan pojan sängylle makaamaan, jolloin hän sanoo "Miten me äiti saadaan se ulos? Mä en saa enää henkeäkään". Pika vilkaisu nenään ja tiivisteen palanen näkyy. Joten ei muuta kun niistämään lisää ja johan plopsahti tiiviste ulos. Siinä sitten koitan selostaa, että: "hei kato nenään ei kuulu laittaa mitään, nenä on sitä varten että sieltä tulee räkä ulos, sinne ei työnnetä mitään". "Anteeks äiti mä muistan ton" saattelemana lapsi kömpii takaisin sänkyyn ja toivottavasti muistaa olla työntämättä mitään nenäänsä! Pitää vissiin kertoa sille että herneet nenässä on sellainen kuvannollinen sanonta, siellä nenässä ei oikeasti ole herneitä, ja vielä vähemmän niitä on sinne työnnetty.

Että semmoinen lauantai mulla x)