IRC-Galleria

Piiiiiiiiiiiiiiip! Se oli hetkellisen lähetys ongelmien ääni. Vian sai korjattua aamulla erittäin ammattitaitoinen henkilö. Kiitos hänelle. :)

Vähiten tietävät ihmiset tietävät sen vähänkin äänekkäämmin.

Rahaa palaa koko ajan ja sille ei voi mitään. Ei mitään saa ilmaiseksi. Sitä mitä haluaa niin siitä joutuu maksamaan ja mitä pahinta on että nälkä kasvaa syödessä.
Kärpäsestä tulee härkä ja niin pois päin, tajuatte varmaan.

Olen sekasin. En millään pysy kärryillä missä menen.
Miksi kaikki pitää olla vaikeeta ja sekavaa?
Sitten kun kaikki on hyvin niin kaikki on sekasin ja itse saa tietää siitä viimeisenä.
Sitten kun saa tietää niin kaikki on entistä sekavempaa ja kun yrittää kaiken järjestää hyvin niin se menee entistä sekavammaksi.
Alan kyllästyä tähän tunteeseen kun on sekasin.

Miksi kaikki näyttää olevan hyvin vaikka tunnen sen että kaikki ei ole hyvin?
Onko se aavistus että jotakin tapahtuu niin kuin eläimet vaistoo vaaran vai johtuuko se siitä että olen sekasin ja aavistan siksi jatkuvasti jotakin tapahtuvan?

Niin monta kysymystä päässäni, joihin kaikkiin yritän vastata oikein.
Yrittää sanoa ja vastata kaikkeen oikein niin sitten se ei kuulostakkaan hyvältä ja oikealta.
Loppujen lopuksi kaikki menee sekasin. Vaikka sitä ei tarkottanut vastata pahasti.

Kunpa olisin mykkä joka ei osaisi viittoa ja joka olisi kirjoitus taidoton niin silloin ei voisi sotkea mitään..... tai kunpa en olisi olemassa.
Olisin varjo ympäristössä joka olisi olemassa mutta kukaan ei huomaisi. Liikuisin kirkkaana päivänä auringon mukaan ja öisin olisin varjoisin nurkka jonne ei kukaan uskaltaisi mennä.
En aiheuttaisi sekavuutta tai huonoa omatuntoa tai huonoa mieltä. Olisin pelkkä varjo jalkojen juuressa jota tallottaisiin.

Sekava sanan sanoin yksitoista kertaa ja sanoin sen yksitoista kertaa liikaa.

Heräsin aamulla ja näin gorillan katsovan minua. En pelästynyt sitä kun muistin mistä se oli tullut. Katsoin sitä hetken ja se sai hymyn kasvoilleni.

Oli tosi kiva pikkujoulu. Kiitos siitä rakkaalleni. :)

Mitä tästäkin tulee? Ei koskaan voi tietää.

Kysyin alussa että "Mitä tästäkin tulee?"
Nyt en ole yhtään varma.

En pelkää aseita. En pelkää suuria nopeuksia. En pelkää verta. En pelkää kipua. En pelkää elää. Noita kaikkea luulen etten pelkää, mutta mitä kaikkeista eniten mitä pelkään on että menetän rakkaani.

Onneksi kaikki hoituu juttelemalla, eikä mököttämällä.