En näe eteeni kun myrsky raivoaa.
Sisältäni kaikki tunteet alleen peittoaa.
Lyönnit sanojen, kuin ruoskaniskujen.
Niiden jota ystävikseni luulin - enää en.
Sä voi mut iskee muttet sieluun satuttaa.
Sitä suojaa kilpi joka on sua vahvempaa.
Aivan turhaa jäädä tähän edessä on maa,
jossa todelliset ystäväni asustaa..