Sun täytyy tehdä parannus, ottaa vastaan rakkaus!
En tahtonut sua satuttaa. Miksi tässä taas kerran kävi näin?
Miksi sitä jota eniten rakastaa, useimmiten myös helpoiten
loukkaa? Vieläkö voit antaa anteeksi? Vieläkö voit unohtaa?
Sydämesi kyllä arvet aina kantaa, ei niitä pysty poistamaan..
Haluan olla kyynel. Syntyä silmissäsi, kulkea pitkin sinun
poskeasi, kuolla sinun huulillesi.
Siel ei kukaan enää viimeiseksi jää.
Ja mä väitän etten mä mitään pelkää, mutta suren aina
silloin kun yksin mä jään.
Siel ei ole enää kyyneleitä. Siel ei turvauduta valheisiin.
Siel on vaan joukko eksyneitä, jotka takas kotiin noudettiin.
Alan kaivata sinne täältä hiljalleen.
Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee.
Sun ristis luo, johtaa tänään askeleeni. Käsin sidotuin
kaipaan vapauteen.
En voi sanoa enempää, elämäni käsiisi jätän, tyhjänä
en osaa rakastaa.
Johda silloinkin kun en jaksa yrittää..
Auta mua! Jäädyin kii.. Olen kylmä laiva, joka ryöstettiin
tyhjäksi ja hylättiin..
Mua helpottaa, nään mun haavat sun haavoissas. Tuskalla
sut kruunattiin -mä tartun sun ristiin!
Nyt kasvot jotka näät kun katsot peiliin, on niin rikki
että murrut kyyneliin, voimattomiin.
Vaikka kasvos onkin muuttuneet ja vieraat, niin saat juosta
Isän luokse pystypäin.
Ei saa pelottaa. Se ei saa voittaa mua! Tuskien malja pian
kallistuu. Nään kauhujen silmät ja kuoleman suun..
Voivoi, sanoi maailma hiljaa ja nauroi, takaa olkapään. Voivoi!
Miten pystyt tän kaiken kestämään?