Tässä tapellessani mummoa ja aikaa vastaan mieleeni on ilmentynyt lukuisia kysymyksiä; Miksi taivas on sininen? Miksei mummolla ole aivoja? Miksi tappaminen on rangaistavaa? Miksi koiran kieli on juuttunut videoihin? Näitä kysymyksiä pohdiskellessani ja ihmettelemällä sitä miks tietentahtoen koko ajan väenvängällä toimin niin, että saan mahdollisimman monen ystävän (entisen) mahdollisimman kauaksi itsestäni.
Yritän tosissani ratkoa mikä mussa on vialla, ja missä meni pieleen.
-Mulla on helvetin huono itsetunto.
Kuulen itseni hokevan tuota itselleni kuin mantraa uudelleen ja uudelleen koko ajan, ja sitten tajuan, Tottakai mulla on huono itsetunto!! Miksei olis ku syötän tota negatiivista paskaa alitajuntani syövereihin mummon huorittelujen saattelemana joka ainoa jumalan päivä.
--> Teoriassa ajateltuna, mulla ei pitäis olla kovinkaan huono itsetunto, no okei, toi on pinnallista paskaa, mut siitähän itsetunto just koostuukin.. No sit tää ulkonäkö juttu mikä on mulle ylivoimasesti kaikista pahin juttu, eli oon ruma ja läski.. no okei, nuo asiat sinällään vois laskea itsetuntoa heikentäviin avuihin, mut jos kerta oon ulkonäöltäni niin kauhee, niin miten mun kaikki kaverit on niin saatanan nättejä ja mahtuu joka muottiin. Vaihtoehtoja on tasan 2:
1.) Joko mun ulkonäöllä ei tosiaan ole merkitystä tai
2.) Ne pitää mua "porukoissa" et saa pönkitettyä omaa egoaan rumalla kaverilla.
Mene ja tiedä.
-Mulla on Karannu mopo käsistä.
Se on fakta. Melkein 2 vuotta sitten tapasin itseäni reippaasti vanhemman miehen ja kuvittelin hullaantumista rakastumiseksi ja päädyttiin seurustelemaan muutamaksi kuukaudeksi. No olihan se semmosta kivaa, leikitään kotia meininkiä, mut koko sen ajan rakastin toista paljon nuorempaa miestä, joka on yks mun parhaista kavereista. Tää mies ties koko ajan et oon ihan korviani myöten rakastunu siihen poikaan, vaikken sanonu sitä sille koskaan eikä se sanonu mulle et se tietää. Oon tuntenu tän jätkän jo monen vuoden takaa, eikä meillä ollu sillon muuta ku ystävyyssuhde, niinku ei oo vieläkään, mut jälkeen päin mietittynä, jos se olis tullu sillon mun oven taa ja sanonu, et "Sofia, mä rakastan sua, lähe mun mukaan. En takaa et teen sut onnelliseks, mut saat ainakin tän yhden yön" - olisin lähteny. Mun rakkaus sitä jätkää kohtaan on niin erilaista ku ketään muuta kohtaan on koskaan ollu.
Siinä vanhemmassa kundissa tosin oli se hyvä puoli, et rahaa ei menny viinaan, mielialalääkkeisiin ja pameihin senki edestä, ja kiitos sen, niitä menee vieläkin...
Jännä nähä.
-Taas oon hullaantunu.
Kauanhan tätä rallia tällä kertaa kestää. Tänään pitäs mennä kaymään sen kanssa kahvilla. Mitäköhän siitä tulee. Ei varmaan lasta eikä paskaa, se näet on tän "mun (toistaseksi voimassa olevan) elämäni rakkauden" hyvä kaveri...
Mummo on muuten tajunnu pitää vittumaisen päänsä kiinni jo ainakin 4minuuttia, vissiin jonkin sortin ennätys.. Ei se oo ihme että musta on tullu tämmönen kaikkien vihaama kusipäinen huora, ku geenit on tommoset, mut hei, eihän tässä pelissä voi voittaa eikä hävitä, jos ei pelaa, ja mä oon pelinainen... Näin tänään!