IRC-Galleria

Joskus tällaisina hiukan masentavampina päivinä kun alkaa miettimään omaa kelpoisuuttaan saada hyviä pisteitä, tulee onneksi realiteetit vastaan.

Ystävälläni oli vuosi sitten todella hankala kuuden leikkauksen sarja, munasarjakysta tai jotain vastaavaa, ja sitä hoidettiin sitten. Sai siinä sivussa jonkinmoisen infektion ja oli kuulemma aika lähellä ettei henki todella lähtenyt. Tämä tyttö kuitenkin toteutti toista unelmaansa (tanssi ja perhe) ja lähti tänne opiskelemaan. Nyt tuo sama ongelma alkoi vaivata uudestaan, ja hän kuuli, että parantuakseen hänelle pitäisi tehdä isompi operaatio, joka tarkoittaisi sitä, ettei voisi ikinä saada lapsia. Yksi vaihtoehto olisi tehdä lapsia nyt ja sen jälkeen hoitaa sairaus/ongelma pois. Tämä tarkoittaisi tietysti sitä, että opiskelu ja ammattitanssiura olisi siinä. Vannon, aika sydäntäriipaisevaa katsoa vierestä ja kuunnella: "Why me, I want so badly have my babies..." Onneksi tytöllä on ihana poikaystävänsä, ja ehkä jollain tavalla asioiden olisi mahdollista vielä järjestyä.

Toisen tarinan kuulin tänään. Tapasin perjantaina ystäväni uutuuttaan hohkaavan poikaystävän kavereita, juttelin siinä sitten yhden kanssa jostain bileistä ja housesta ja d'n'b-stä ja oli ihan mukava ja herttainen tapaus tämä. Ikää ehkä jotain kolmisenkymmentä, ehkä hiukan alle. Tänään tosiaan ystäväni kertoi, että tällä miehellä on jokin keuhkosairaus (rajoittuneen englannin takia en tiedä tarkalleen), hänellä on viisi vuotta elinaikaa ja sen lisäksi kolmesti päivässä lääkitystä ja hengitysharjoituksia. Joillakin ihmisillä on ns. Oikeita ongelmia...

Tällaisina hetkinä tulee jotenkin ihan rajattoman surullinen olo näiden ihmisten ja kaikkien muiden vastaavien tapausten puolesta, syyllisyys siitä, että kitisee omista typeristä pikkuongelmistaan, kamala yksinäisyys kun on kaukana maailmalla ja perheen/sukulaisten kunto huononee silmissä. Viikko enää ja sitten saa nähdä kaikki vanhat ystävät ja kaverit ja perheen ja kaikki! :) Täälläkin on mukava viikonloppu silti ollut.

Elise