IRC-Galleria

Kokeeko ihmiset toisinaan sellaisia päiviä, joista saisi jatkuvalla syötöllä ihan älyttömän hienoa kuvaa äänellä höystettynä?

Eilen oli sellainen päivä! Meillä oli 10 Lives of lady Rebellan ensiesitys Eindhovenin vanhassa Philipsin teollisuuskompleksissa, josta kyseinen osa nykyään toimii jonkinsortin ravintola-baari-jättibilemestana. Ei voi sanoa joka päivä vaihtaneensa popart-tyylisiä esiintymisasuja uimalaseilla höystettynä isossa vanhassa kylmässä (bile)hallissa; ihana harmaus, junat kulkee seinän takana ja valot etenee seinillä junanvaunujen väleistä. Absurdia ja hemmetin tyylikästä. Juuri tuollaisiin mestoihin on pakko päästä bilettämään vielä sen aikaa, kun täällä on...
Varsinaisen baariravintolan puolella oli vinhaa myös. Ihania valo- ja sisustusratkaisuja, pinkki jätti-Mannekepis -hökötys (ihan kamala, mutta jotenkin just ihan mahtava), meidän koreografin dj-poitsu soittaa ihan _mahtavaa_ musiikkia ja hengailun jälkeen heitetään setti ja sen jälkeen lisää hengailua.

Ai että sentään. Tämäkin kerta toki sellainen, ettei ollut kameraa mukana. Mikä samperi siinä on, että AINA silloin kun kokee jotain ihan mahtavia matskuja, ei koskaan ole kameraa mukana?? :( Lohtuna toki itse esityspätkästä on videomateriaalia <3

Harmi vaan, että seuraavana aamuna 8.45 oli baletin koe ja pitkin päivää muut kokeet. Olisi todella tehnyt mieli jäädä sinne, mutta noinkin oli ihana kokemus.

Kokeet... Niin. Meni ihan hyvin. Siihen nähden, että viikon huonot unet ja kehno syöminen -jakson jälkeen oli melkoinen hypoglykemiaolo, ja oikeastaan normaaliolosuhteihinkin nähden osaltaan meni aivan ihanan hyvin. Ei mitään käsitystä tulevista arvosanoista, mutta ainakin voi sanoa tehneensä tosiaan parhaansa.
Nyt hyvää ruokaa ja LEPOA, ensi viikolla jatkuu... Hiukan lievemmässä muodossa. Lady Rebella lavalla jälleen ensi sunnuntaina Utrechtissa. :)

E

P.s. Aika sentimentaalinen päivä; kaksi pääainemodernia loppui kai tähän. Snif!

1. Sataa.

Sataa.

SATAA.

Sade on kyllä valtavan kaunis sana, mutta eikö sentään voitaisi kehittää eri sanoja kyseiselle vedentulolle riippuen siitä, millä voimalla ja muodolla se alas tulee? Sade viittaa ihan selvästi sellaiseen raikastavaan ja pehmeään kokemukseen. Kastua saa, mutta ei hytistä kalseudesta. Entä sitten tämä jatkuva vesiryöppy, joka on kestänyt jotakuinkin kahdeksan kuukautta ja ylikin? (No olkoon, on välissä ollut satunnaisia aurinkoisia tai edes kuivia päiviä, mutta en muista että viikkoakaan olisi kulunut ilman vettä.)

Jostain syystä minulla on hämmentävä tapa aloittaa merkinnät aina otsikosta poiketen jollain muulla, ja vasta sitten päästä itse asiaan.

2. Puhun siis siitä, kun tietää, että nyt jokin tapahtuu viimeistä kertaa. Viimeinen NDT:n näytös Tilburgin teatterissa, viimeinen normaali perjantai-opiskelupäivä, kohta niitä viimeisiä kertoja tulee lisääkin. On se aika surkeata. Tietysti elämä läiskii takaisin ja näyttääkin, että ähäkutti, eipäs kuvitellakaan mitään viimeisiä kertoja! Mutta silti. Eletään nyt vain sen mukaan mitä oletetaan olevan, eikö.
Samalla voisi viitata ns. "positiiviseen koti-ikävään". Jännää miten siitä voi olla monta vivahdetta. Elämisessä on erilainen energia riippuen siitä, ollaanko menossa ikävän kohdetta kohti vai siitä pois, kuten opettajani sanoi. Vaikka en kyllä luule, että ikävän kohde olisi mikään absoluuttinen totuus. Taitaa olla semmoinen vika, että kaivataan monesti sitä mitä ei ole.

(vaikka en kyllä koskaan mitenkään sydäntäriipaisevasti kaivannut ulkomaille Suomessa asuessani, eipä sikäli...)

3. Ihanaa, että on erilaisia ihmisiä. Ihanaa myös huomata kaikkien pettymysten jälkeen, että kohteliaita, ystävällisiä ja välittäviäkin ihmisiä on. Nämä mielipidehavannoinnin muutokset voivat tapahtua myös saman ihmisen suhteen.

E

P.s. kaakao ja vehnäpuppuleipä hillolla on ihana ihana ihana eurooppalainen epäterveellinen lauantaiaamiainen! <3

Haluaisin kesän. Haluaisin olla sellainen kuin pitää.

Nii.

Viimeisimmän viikon sisään olen:

- käynyt Lontoossa (ja halunnut takaisin pitemmäksi ajaksi, kuinka yllättävää)

- tuhlannut liikaa rahaa ostamatta mitään pysyvää (liittyy kovin kiinteästi ylläolevaan)

- liukastunut portaissa pyykkiä viedessäni, lentänyt perseelleni ja saanut Hirviän Ison Mustelman. So-not-me!! Tämän siitä saa, kun on liian väsynyt ja käyttää villasukkia -.-

- esiintynyt ensimmäisessä ja viimeisessa catwalk-muotinäytöksessäni! Ei, ei se ollut "oikea" muotinäytös vaan kauppakeskuksen avajaiset joissa edustin varsin viehko muovikasseista tehty hollandese haute couture -hame (joka tuulen takia lensi korviin ja esitteli vielä-ehjän takamukseni) päälläni sekatavarakauppaketjua. Hm, nuo muovikasseista tehdyt vaatteet mitenkään vieras asuste ollutkaan >:)

E

Olen virallisesti nk. old fart, koska tähän aikaan hollannissa pitäis olla tietty juomassa viiniä jossain kuppilassa tai housebileissä. Vanhuus voi olla hyvä tekosyy ettei tarvitse liikkua silloin kun ei todellakaan jaksa :p

- Mitä sinulla on tällä hetkellä päälläsi: Äh, reenikotivaatteet (tai kotireeni, whatsoever)

- Oletko koskaan ollut ihastunut opettajaasi: No elä edes kysy. Kurr

- Lempieläin: Emt kissat oli kunnes kohtasin todellisuuden

- Kuka on paras ystäväsi: emmäätiedä, se vaihtelee sijainnin ja elämäntilanteen mukaan aika paljon.

- Kenelle soitit viimeksi: Äitille! kas.

- Oletko koskaan hakannut ketään: No öö, kyllä kai.. Mutta olen oikeasti kiltti. Harrastin vain jotain lajia.

- Vietätkö paljon aikaa internetissä?: No miten sen nyt ottaa. Webissä en niinkään.

- Oletko ujo vai ulospäinsuuntautunut: Se kai riippuu seurasta aika paljon.

- Vihaatko koulua: No en vihaa. Tätä alaa joskus. Aika usein ehkä.

- Onko sinulla sosiaalista elämää: Kuten tämän kirjoitusajasta näkee, ihan hemmetisti?? No koulussa ja sen jälkeen :p

- Asutko vielä vanhempiesi luona: No en sitten vuoden 2004

- Jos et, kuinka vanhana muutit pois: Ks ed

- Luotatko helposti ihmisiin: Kyllä kai, liiankin, ja sitten taas joskus ei millään

- Oletko koskaan valehdellut parhaalle ystävällesi: No olen, mutta koska pitää olla kiltti

- Onko sinulla salaisuuksia jotka saattaisivat järkyttää muita ihmisiä: No hei, ei kukaan oikeasti järkyty enää mistään

- Oletko koskaan käynyt ulkomailla: Mjoo?

- Haluatko lähteä kotikaupungistasi: Niin mikä se kotikaupunki nyt sitten virallisesti olikaan

- Oletko hemmoteltu: Emmä tiedä. Joissain asioissa kyllä

- Juotko paljon vettä: En tarpeeksi

- Juotko paljon muuta: En tarpeeksi

- Mitä hammastahnaa käytät: No ei herrajee

- Onko sinulla kännykkää: Joo ei, mulla on pager ja sit tyypit sillee niinq soittaa siihe ja sit mä niinq etin lähimmän puhelinkioskin ja soitan tagas

- Jos on, niin minkä merkkinen: Mikä toi lainaluuri oli, Nokia E50 ja oikiasti on toi siemensin luuska A50 :D

- Ketä ihmistä arvostat: Aika montaa. Onneksi.

- Onko sinulla rusketusta: Jonkun verran joo, sillai bodarimaisen epäsäännöllisesti (siis ei en ole bodari, mutta koska kasvoista häviää nopeiten)

- Ärsyynnytkö helposti: No kyllä hitossa. Välillä se piirre meni pois, ja nyt taas hajoaa pää koko ajan joka asiaan :/

- Oletko koskaan karannut: En kai

- Haaveiletko paljon: En enää halua :(

- Onko sinulla paljon exiä: Äh. ei kai. liikaa silti.

- Höpötätkö paljon: Joo

- Millaisen tatuoinnin haluaisit: No en kyllä ole koskaan tuntenut henkkoht vetoa niihin

- Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus: Öö, en muista. Karenilta kai joku hyvänpäivänklisee :)

- Onnennumerosi: 6, mukamas, mutta ei kai semmosia oikiasti ole.

- Lempiväri: Niitä on kai aika monta. Ettei kävisi tylsäksi.

- Kuvaile itseäsi: Vähän semmonen ettei tartteis olla ihan semmonen..

- Poltatko: En

- Juotko: No joskus

- Jos värjäisit hiuksesi mikä olisi väri: Joku tummempi kai

- Voisitko seurustella itseäsi nuoremman kanssa: Voisin

- Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa: no öh

- Onko sinulla ollut koskaan syömishäiriö(i)tä: En ole ihan varma. Joku pakollinen tanssijan ortoreksia ehkä.

- Kuinka monta kertaa annat puhelimen soida ennen kuin vastaat siihen: Vastaan heti kun löydän sen.

- Näytätkö enemmän isältäsi vai äidiltäsi: Äitiltä ja sitten taas isän äidiltä

- Itketkö paljon: No en kai

- Jos sinun täytyisi luopua yhdestä elimestä, minkä antaisit: Munuaisen kai.

- Mitä lausetta käytät eniten puhelimessa puhuessasi: no ei jessus kykene muistamaan (siis ei tuota lausetta)

- Oletko romanttinen: Emmätiedä. Joskus ehkä. Liika romanttisuus kyllä saattaa huvittaa liikaa

- Milloin oksensit viimeksi: Hei siiton muuten hiton monta vuotta! En edes muista

- Pidätkö enemmän blondeista vai bruneteista: Blondikompleksi!

- Minkä väriset alusvaatteet sinulla on tällä hetkellä: Ei mulla ole nyt, sori

- Miten olet sisustanut asuntosi?: En ole sisustanut kun oli kalustettuna vuokrattu.

- Kengännumerosi: 37. äh ketä jaksaa kiinnostaa

- Millainen olo sinulla on tällä hetkellä: No vähän turha suoraan sanottuna, väsynyttä ei jaksaisi edes mainita kun se on se defaultti.. :p

- Milloin viimeksi olit juhlissa: Viikko sitten synttäreillä. Ihan hei ilmapallojen ja kakkujen kanssa..

- Mitä sinulla on päälläsi nukkuessasi: Vaihtelee vuodenajan mukkaan

- Onko sinusta liikkunut huhuja: En minä niin mielenkiintonen ole :))


Noniin, nyt taas itsekeskeisyyden annos tälle päivälle täysi.
E

Melkein tekisi mieli vinetä siitä, että tehdäänkö pikkuasioita siksi koska halutaan olla ja edustaa niiden pikkuasioiden kautta jotain muuta, vai tulevatko ne pikkuasiat ihan luonnostaan.

En jaksa, väsyttää liikaa. Sitäpaitsi kaikki oleellinen tiivistyi jo.

Eilen koin erikoisen todellisuudestairtautumiskokemuksen. Menin junalla Rotterdamiin, junassa oli hytintyyppisiä istumapaikkoja, kuusi penkkiä samassa kabinetissa. Minun lisäkseni toisella puolella istui lehteä lukeva hujoppi, toiselle puolella nukkuva nainen, vastapäätä oven vieressä japanilainen työherra läppäri sylissä, kassi penkillä ja kokoonkäärittävä fiets lattialla. Itsekin luin kirjaa, suomeksi. Tämä ei mitenkään auttavasti muuttanut sitä kummallista oloa, että ei todellisesti ollut siinä tilanteessa. Kaikki nuo neljä ihmistä fyysisesti lähellä, kuitenkin kauempana toisistaan kuin kaksi ystävää jotka asuvat meren eri puolilla.
En osaa sanoa oliko kokemus ahdistava vaiko vain tyhjentävä. Hämmentävä se ainakin oli. Mikä muu "eläinlaji", kohdatessaan muita näin lähietäisyydeltä - ja siihen jäädessään vajaaksi tunniksi - ei yksinkertaisesti kiinnitä mitään huomiota kanssaolijoihinsa? Nyt ei kyseessä ole yltiösosiaalisuuden ylistys, ei suinkaan, kannatan omaan rauhaan jättämistä jos kukainenkin sitä haluaa. Tuntui vain niin hullulta, neljä elämää suljettuna samaan tilaan, toisiaan koskettamatta.
Niin se kai menee.

E

Miksi oman elämän helpoksi tekeminen on niin vaikeaa, ja vaikeaksi tekeminen niin helppoa??

e

(Pakollinen aloitus: kuka söi tammikuun??)

Poimin tänään ensimmäiset kukat. Todennäköisesti istutettuja krookuksia, koskapa olivat siinä niin jotakuinkin täydellisessä kaistaleessa nurmipätkällä, mutta ei se ole oleellista. Nupulla olevia valkoisia kauniita krookuksia. Puhaltelin niihin ja haistelin aika mukavaa raikasta kukkien tuoksia, se jos mikä oli oikeasti aika keväinen hetki. Kukat muuten aukesivat jonkun ajan kuluttua poimimisesta, olivatpahan kauniita <3
Samalla reissulla - tai itseasiassa edellinen juuri jälkimmäisen jälkeen - kävin katsomassa paikallisen jäähallin. Tuli ihmeellisen kotoisa olo! Jollakin lailla kaikki jäähallit, ainakin jään tasossa, ovat kuitenkin hyvin pitkälti samanlaisia kiertävine mainoksineen, jääkentän mallin ja kaiken suhteen. Pitäisi mennä luistelemaan sinne, ja todennäköisesti tämä aie on vihdoinkin lähempänä toteutumista, kun on luistimet täällä ja ihan selkeät aikataulut, VIHDOINKIN, milloin sinne jäähalliin voi yleisövuoroille mennä.

Näistä asioista tuli aika hyvä mieli. Ja itse asiassa tuli siitä vielä parempi mieli kun huomasi, että tällaiset pikkuasiat voivat tuottaa edes hetken aitoa onnellisuutta, vaikka suuret asiat ovatkin aika myrskyssä.

E

Elämä etenee ja parempi niin. Paitsi ei kaikilla, mikä on tietysti surullista kun se katkeaminen osuu jokseensakin lähipiiriin, mutta omasta mielestäni se katkeaminen voi olla joskus parempikin kohtalo, kuin elää ei-elämää. Vai miten? Eipä se taida selvitä, ehkä vasta jos itse joutuu siihen tilanteeseen. Mielenkiintoinen kysymys on, kykeneekö sitten enää siinä kunnossa ajattelemaan asioita tällä tavalla.

Aikamoinen ristituli siinä on, kun toisaalta pitäisi panostaa siihen huoh-puoh-typerään tanssimaailmaan, olla laiha ja kaunis ja aivoton (ei tanssimaailma sitä vaadi, mutta ikävä kyllä sille asialle omistautuminen vähentää huomattavasti aivojen käyttökapasiteetille varattua aikaa), ja toisaalta tulee vastaan elämän ns. oikeat arvot, missä ketään ei jaksa kiinnostaa (ainakin parempi olisi) onko henkilön maallisen olemuksen ympärillä kaksikymmentä kiloa enemmän kuin toisella. Apua mitä supersyvällistä tekstiä taas...

Joskus ahdistaa ihan oikeasti tuo tanssimaailma. Paha vaan (tai aika ovelaa itse asiassa) että saadakseen siitä nyt ammatin niin kuin haluaa, on oikeasti pa-nos-tet-ta-va. Niin kai sitten. Ilmankos on aina tuntunutkin, etten ole koskaan Oikea Tanssija tm, mitä se sitten ikinä onkaan. Nolife!

Mutta hei, joululoma oli ihan asiallinen ja uuden vuoden vietto samaten. <3 Ihania pieniä kiinnityskohtia normaalien ihmisten elämään, ah ja voi ja vapaus.

E

P.s. Lomamatka valkoinen hiekka, turkoosi vesi, palmut ja aurinko -paratiisiin kelpaisi. Lumileikit ja pulkkamäkikin kelpaisi, mikä sekin on flunssan takia tavoittamattomissa, PUOH.