IRC-Galleria

Pääsin tänään koulusta melko aikasin, jonka johdosta mulla oli aikaa lähteä töihin heti et kerkeäisin sit illemmalla talliin.
Töissä piti siivota koska siellä olis hautajaisten muistotilaisuus lauantaina. Sain työni valmiiksi miettimättä sitä sen kummempia.

Kotiin päästyäni koirat olivat minua vastassa ja päätin lähteä kauppaan koska maito oli loppu. Valkoinen mitsubishini ajelehti kohti keskustaa 'Tomorrow never dies'-kappaletta soittaen.
Tervolassahan ei normaalisti ole tapana väistää ketään tai mitään, varsinkaan jalankulkijoita. Näin kun nuorehko nainen työnsi rullatuolissa vanhaa rouvaa ja heidän mukanansa oli toinen vanhus rollaattorin kanssa. He pysähtyivät suojatien reunaan antaakseni minulle tilaa, tulinhan autolla ja olin tällanen teinipentu. Mutta jokin minuun meni ja pysähdyin.
Hymyilin ja annoin kädellä merkin että tämä ryhmä saisi mennä tien yli ennen minua. Takanatulijat näyttivät närkästyneeltä ja vihaisilta kiiltävissä nissaneissaan ja opeleissaan, vanha mitsubishi tukki tien ja mitä siellä edessä olikaan, 2 vanhusta, joilla varmasti menee vuosikausia päästä toiselle puolen. Koirat pelkääjän paikalla näyttivät iloisilta ja heiluttivat häntää vanhuksille sekä heidän mukana olleelle naiselle.
Kun ryhmä oli turvallisesti tien toisella puolen ja olin valmis jatkamaan matkaa, sain kolme kaunista kiitoksen hymyä ja loppumatkan ajoinkin hymy tarttuneena.

Kotiin ajaessa maidot takapenkillä huomasin useita muitankin vanhusryhmiä kylillä ja puhelin koirille satunnaisia sanoja. Taisi olla joku vanhustenulkoilutuspäivä meneillään ja miltei harmitti etten ollut ottanut asiasta selvää ja mennyt mukaan. Minullakun on enää vain yksi isovanhempi elossa, ja sekin usean sadan kilometrin päässä. Henkilökohtaisesti tiedän miten paljon vanhuksia piristää kun heitä menee katsomaan, ja olen täysin varma että joka kerralla heiltä oppisi jotain uutta. Nykyaika on vain niin.. Kiireinen?

Niin tai näin, olen varma että syyslomalla tankkaan bensatankin täyteen ja lähden käymään Ukin luona.