Mie alan ehkä selvitä tästä kaikesta. Tappoajatukset siirtyvät taka-alalle, tosin hyväksyn ne jollain tasolla. Pitää uskaltaa vain luottaa ja nauttia menneestä hyvällä tapaa.
Tuntsa, Santeri. Ehkä mie vielä annan teidän olla onnellisia olemalla itekki. Koska teidän avulla mie olen tähän tilanteeseen joutunu. Teidän avulla mie ehkä pääsen toivomaani kouluun ja saan viettää aikaa kahden uuden kanssa, joissa sinä elät yhä. En minä ole ainoa jolle tuotat iloa, joten annetaan ajan nyt mennä ja kohdataan pian uudestaa, sitten taas onnellisina. Sitä odotellessa...
Kiitos.