Huh! Helpotta hieman kun on viikonloppu. Vaikka tuleva maanantai pelottaa. Tuo henkinen mielen poraaminen, infernaalinen psyykepahoinpitely joka ajaa pitkäkestoiseen desperaatioon. Shit! Mutta päivä kerrallaan kun taistelee niin kyllä se viikonloppu tulee. Ja nyt on sentään lauantai:) Jes. Ja hieno ilmakin. Pitää lähtee ulos.....
Meinasin eksyä tuolla lähimetsässä kun oli niin pahuksen pimeää. Sitten minua alkoi pelottamaan kaikki hirviöt,(ihmissudet ja sellaiset) mutta onneksi pääsin kunnialla kotiin. Ehkä tullut katsottua liikaa x-filesiä:)hah! Ei kai sentään. Menee muuten hienosti, mutta harmittaa se kuinka ihminen joutuu yhteiskunnan odotukset täyttääkseen rakentamaan itselleen rutiineista vankilan. We are lemmings but who is pulling strings? Näennäinen vapaus.. Minkä hinnan joutuu yksilö maksamaan saavuttaakseen vapauden? Onko vapaus edes tavoittelemisen arvoista? Olenko laitoistunut häkkieläimen lailla? Kysymykset vailla vastauksia pyörivät päässäni. Pelkään vapautta! Pelkään vankeutta. Onko itse tehty vankila vankeutta? hmmm.. Mutta kaiken kaikkiaan menee hyvin, en vain tule toimeen ilman ongelmia.:) hah haa!
Tämä tässä on eka päiväkirjamerkintä koska jostakin pitää aloittaa. Ei sinällään että alulla olisi merkitystä ilman loppua. Vai onko olemassa loppu ilman alkua tai päinvastoin. Ilmeisesti alku on olemassa ilman loppua koska inhottava tv-sarja salatut elämät ei tunnu loppuvan koskaan. Se vieraannuttaa ihmiset todellisuudesta. Jees. Sama pätee muihinkin huonoihin sarjoihin. Ainoastaan hyvä sarjat loppuvat (alkaisipa taas ritari ässä uudestaan.) ja katoavat muistojen syövereihin renkaat savuten. Ei sinänsä, että Michael ja KITT nyt vastaisi käsitystäni todellisuudesta.:) Mutta ainakin siinä tapahtuu jotain eikä vaan hölistä hölmöjä.... Tänään harmittaa näköjään tämmöinen asia. Joku toinen päivä joku muu....Harmittaa kyllä tää pimeyskin.