Äiti ilmoitti, että ei laita minulle ruokaa (koko päivänä en ole syönyt mitään), koska kiroilin hermoromahdukseni partaalla. Hän ei myöskään halua auttaa minua silittämisessä, koska "joka kerta on sama homma". Ja kuulemma se 15 minuuttia siivoamista on tärkeämpi kuin minun avittamiseni. Jumalauta. Ja kuulemma tosiaan saan häipyä tästä kämpästä mahdollisimman pian. Ja kuulemma ei olisi häpeä mennä keskeneräiselllä puvulla coniin. Että on siellä varmasti muitakin riepu päällä. Voi helvetin kuusitoista sanon tähän.
Ihana äiti. NOT.