IRC-Galleria

Hei, ihmiset.

Vietin pääsiäiseni Vesilahdessa. Velvollisuus vei mukanaan. En ole ollut koko aikana paria Facebook-käyntiä enempää Internetissä. Ihan raikastavaa, sanoisinko. Äiti oli suurimman osan ajasta Lempäälän puolella ja ihme ja kumma sain olla hössötykseltä myös sen suurimman osan ajasta erossa. Sain nukkua niin pitkään kuin halusin...

...silloin, kun pystyin. D: Mitä nämä uniongelmat? Nukahtaminen kestää ainakin tunnin. Heräilen useita kertoja yön aikana ja nukahtaminen ei kestä yhtä kauan, mutta kestääpä kuitenkin. Tiedän, että monilla on huomattavasti hankalempia nukahtamisvaikeuksia, mutta koen tämän rassaavan hieman elämää. Koska heräily on alkanut vasta ilmeisesti viikon sisään, oletan, että se on esim. ruokavaliosta ja/tai stressistä johtuvaa ja vielä toivottavasti väliaikaista. Kunhan puhun ääneen.

Joskus tosiaan kirjoittaminen on varmaan ainut tapa, jolla kokee välillä saavansa tilaa ajatuksilleen. Kun ne saa konkreettisesti eteensä, ne tuntuvat myös todellisemmilta. Varsinkin kun joutuu olemaan pitkän aikaa muiden ihmisten taukoamattomassa seurassa, ajatusten selittäminen paperille/ruudulle tuntuu ihan hyvältä. Yksin ollessa se on elämänhallintakeino.

Tuntuu kiireiseltä ja köyhältä. Keskimäärin silti ihan toiveikas olo. Pitänee ottaa selvää, paljon on tilillä täksi kuuksi, siirrellä menoja ja säännöstellä syömistä, hoidella koulujuttuja pois alta(tähän tuntuu uhrautuvan aivan liikaa aikaa). Nyt kun saan nuo pyykit tuolta pyykättyä, niin lähden cosplaymatskuostoksille, jotka olisi pitänyt suorittaa jo ajat sitten. Ehkä osa puvun tekemisen tökkimisestä on johtunut matkskujen puutteesta.

Maalasin äsken kesän cosplayihin tarkoitettujen kenkien pohjat. Järkevältä kuulostanee, varsinkin kun kerron, että ne eivä tule näkymään koko puvussa, eivätkä siten ole edes osa sitä? Kaunista jälkeä siis ehei. Niiden on tarkoitus ainostaan sulautua puvun alle häiräitsemättömällä tavalla. Samaista projektia varten olisin tarvinnut vielä muutamat naulat, jotta olisin voinut saada kiinnitettyä itse kengät kyseisiin pohjiin. Sitten pidän vain peukkuja, että koko hökötys toimii. En halua kompastua. Varsinkaan portaissa. Enkä halua, että saan kenkien johdosta kramppeja. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Nyt kun tuo kolmas koneellinen pyykkiä on kohta pyörinyt pyörimisensä, lähden bussilla Punanaamioon, josta nappikaupan kautta Eurokankaaseen, josta taas vaahtomuoviliikkeeseen, josta toivottavasti vielä ehdin käväisemään kirpputorilla. Päähän jää pelottava ajatus, etten ehdi tänään tekemään mitään kovin järkevää puvun suhteen, koska nykyään koulun kiireisten ompelutöiden lisäksi täytyy tehdä myös kirjallisia koulutehtäviä. Kulttuurihistorian tunnit alkavat tällä viikolla ja jo ennen ensimmäistä tuntia pitäisi kirjoittaa kaksi liuskaa tekstiä kyseisestä aiheesta. Mitäs hittoa. Nooooooooh, eikö niin, että HUOMISEN JÄLKEEN on aikaa panostaa pukuun? Eikö niin, minä? Eikö niin, koulu? D:<