IRC-Galleria

Olen muuttanut uuteen kämppään. Asunto ihan naapurista, kämppikseksi sattui sama kuin edellisessä. Huone on valoisa, toisesta kerroksesta. Netti toimii! Ja huone on tosiaan isompi. Täällä voi melkein hengittää.

Muttei kuitenkaan tarpeeksi. Kolmatta päivää on ollut niin ulkoilmaliikuntaa kaivannut olo, mutta saatte muuten vain arvata, kuka ei sattunut ottamaan tässä muuttolastissa lenkkitossuja/mitään tennareita mukaansa. Sandaaleilla, eikä muovisilla pikkukengillä paljon juoksennella.

En tiedä, voiko muutos olla väliaikaista, mutta olen tuntenut olon kropassani ihan hyväksi viime aikoina kaksareineen päivineen. Kesällä kävin aikamoisen tajunnan myrksyn ulkonäkökysymyksistä. Ei mitään uutta siinä kylläkään... Mutta nyt tuntuu ihan ok:lta. Se on melko helpottava olotila. Luulen, että tämä tässä menettelee niin kauan taas kerran kunnes näen itsestäni kuvia tai videomateriaalia omana itsenäni....

Ei sillä, ainahan ihmiseltä on pakko löytää valituksen aiheita. Olen nimittäin kirjoittamisen tukoksessa ollut about siitä lähtien kun menin keharoimaan, kuinka "tulessa" olin novellini kanssa. Melko noloa, jos näin voi sanoa. Miten se muuten sattuu aina silloin, kun menen virallistamaan olotilani, kaikki muuttuu, melkein välittömästi?

Käväisin muuten joitakin viikkoja sitten kirjoittajatapaamisessa. Opin siellä itsestäni sen, että kaipaan enemmän samoista aiheista kiinnostuneita ihmisiä live-action lähipiiriini. Siitä, jos mistä saa lohtua. Se kakkosvaihtoehto on varmaan juoruaminen. Pääsee ulkoistamaan omat ongelmansa. Ennen olin täysin juoruamista vastaan, mutta pidän edelleen periaatteeni sen suhteen, etten kuitenkaan pyri ketään sillä loukkaamaan. Mitä minä sanon, ei ole tarkoitettu muiden kuin niille tarkoitettujen korvaparien kuultavaksi. Sattumanvarainen asia ehkä mainita, mutta juu. (One sisäpiiri wanted!)

Ai niin, halusin mainita mainitsemisen ilosta: Vuosien originaali tekstien silmäilyjen jälkeen netissä, olen vihdoinkin löytänyt suomalaisen että lukemisenarvoisen kirjoittajan. Ajattelinkin, että miten vaikeaa se voi oikein olla? Olen nirso, tiedän sen, mutta kirjoitustyylillä ja selkeydellä on väliä.

Sitten sää. Tänään tulee tähdenlentoja yöllä. Harmi, että tuskin niitä tulee kukaan kanssani katselemaan. En ole yleensä sponttaani, mutta tähdenlennoissa on jotain sellaista eskapistisen taianomaista, eikä niitä ihan joka päivä näe. Muistan muuten vieläkin, kun näin aivan lapsena pyrstötähden, jota äiti minut herätti katsomaan. Se oli todella kaunis. Toivoisin, että joskus voisin vielä kokea vastaavaa.

Ja viimeisenä kerron itsestäni kaksi asiaa, jotka ottavat aivoon todella pahasti.

1) Pelkään monia, monia asioita.

2) Olen hätähousu ja joskus hieman laiska.

Näistä kun pääsisin ylös, olisin melko onnellinen.