IRC-Galleria

Kaikki junnaa elämässäni ja tekisi mieli vain valittaa. Tällaisia aikoja on aina ja ne pitäisi pikemminkin kääntää voitoksi esimerkiksi laiskottelun avulla. Mutta ei. En saa siitäkään nautintoa.

Miksi tämä ahdistus?! Olen meinannut kuukauden mittaan kirjoittaa noin kymmenen miljoonaa tekstiä Ahdistus-otsikolla. Mikä mua vaivaa. Mitään en ole saanut julkaistua.

Tästä päästääkin sitten toiseen ahdistuksen aiheeseen. Kirjoittaminen. On todella ironista, että olen saanut rakasta kirjamaailmaani varten lisää ideoita ja virikkeitä tehdä siitä mielenkiintoisemman. Viimeisin ajatus ON radikaali: Minä-muodossa kirjoittaminen. :I Yritän nimittäin keksiä tapoja, joilla saada tekstin suoltumaan ruudulle. Tarvitisisi jonkun kannustelemaan (ja tämän sanoessani taidankin pistää postia, mutta saa nyt nähdä kykenenkö siihenkään). Mutta juu, pointtina, että haluaisin kovasti kirjoittaa, mutta se teksti ei vain tule. Kirjoittajaummetus?

Oli muuten joulumyyjäiset tänään. Pääsin 6e plussalle 20e pöytävuokran jälkeen: Hiukan ehkä otti pottuun, kun oli siinä ne kalleimmat tuotteet ihan kelpohintaisia ja loistavia joululahjaideoita, mutta ei kelvannut kellekkään. :x Noh, tiedän ainakin, mitä annan isälle joululahjaksi!

Olisin halunnut viettää muiden kanssa aikaa täällä Kaalimaassa rentoilun merkeissä over 9000, mutta KUN. Kun ei tipu seuraa, niin sitten ei tipu. Olisipa ollut niin paljon rahaa, että olisin voinut edes harkita extemporé trippiä Treelle ja mennyt jonkun kaverin kanssa leffaan ja syömään. Mutta ei.

Kaiken lisäksi voin myöntää olleeni tänään huonolla tuulella. Unirytmi on ilmeisesti ihan päin persettä ja huomasin sitten, että olen kiukutellut koko ajan äidille, kun ollaan nähty tänään aamusta livenä ja myöhemmin on tullut myös soittoa (kesken unien). Eli olen vähän mörrimöykky. Väsytti koulun jälkeen niin paljon, että otin viiden tunnin päikkärit. Olisin todella kovasti halunnut nukkua aamuun, mutta 20h yöunet olisivat olleet varmaan hiukan liikaa. Kuvitelkaa jälkiseuraamukset.

Ainut asia, joka tänään on oikeasti onnistunut, oli meidän improvisaatioryhmän 15-minuuttinen esiintyminen koululla. Loisitin ihan mukavasti. Erään improlaisen äidin kommentt koko härdellistäi: "Parempaa kuin TV:ssä."

Äideistä puheen ollen, äiti onnistui ärsyttämään koulussa sitten oikein olan takaa kavereideni äärellä hiljaisessa tilassa: "Henniina, sun pitää hankkia täältä poikaystävä. Täällä on tosi järkeviä miehiä----" Ja jatkoi samaa rataa tätä keskustelua vähän liian kauan, jota en edes muista koska defenssit. Kiitos kavereiden edessä häpäisemisestä. Oikeasti. Tämä merkataan äitänoloiluideni historiaan.

Ja viimeisenä kerronkin sitten päässeeni yli aiemmasta ihastuksesta. Jeah. Eipä kinosta enää. En tiedä, mitä edes tapahtui. : D

EPÄHEHKEIDEN PÄIVIEN HUIPENTUMA. ODOTAN, ETTÄ SE EHTISI VIELÄ PARANTUMAAN......... Brotherhoodkaan sitä tuskin pelastaa. (Ulkoilukin kuulostaa kivemmalta)