IRC-Galleria

http://tree-of-the-dead.blogspot.com/2009/08/after-i-found-cosplay.html

Aiempi merkintä paljastaa muun muassa piilojulkkiksuuteni ; DDD

Nyt pidän stressitasoa matalalla ja cosplaytä teen rauhallisempaan tahtiin aina vähän silloin, kun tunnen oloni tekemättömäksi. Ajattelin muutenkin kohottaa vähän... *kröhmm* sosiaalista puolta elämästäni. Tapailla kavereita ja sellaista.

Ennen kaikkea ajattelin kuitenkin myös keskittyä itseeni. Siksi ajattelin perustaa kunnollisen blogin, lukivat muut sitä, tai eivät. Saan purettua ajatuksiani kaikenlaisista asioista päiväkirja mielessä. Tavallisen päiväkirjan kirjoittaminen tuntuu, niin valitettavaa kuin se onkin, tylsältä ja pitkästyttävältä. Samalla kouluaineissa saisivat numerot nousta ylämäkeen.

Oikeastaan stressiloma on kiva pitää täsä välissä, kun on syksy, lempivuodenaikani, josta saan sitten nauttia oikein kunnolla! En tietenkään jätä cosplayta kokoaan pois, ajattelin vain skipata muutaman tapahtuman, enkä tee mitään suurta. Ehkä siskolle pari asua pelkästä cosplayntekonarkomaaniudestani.

Okei, no jos ei kolmannella kerralla onnista, niin sitten jää multa tältä vuodelta. Se on kohtalo.

Ei pysty käsittämään. Olen jostain ehkä 11-vuotiaasta saakka yrittänyt saada aikaan sarjakuvaa edes valmiin sivun verran ja eilen ja tänään sain aikaan kokonaiset 5 sivua! :O Olen ihan huulipyöreänä itselleni. Todellakin ylitin itseni. Se ei todellakaan ole mitään viiden arvoista tavaraa, mutta pidän ruutuasettelusta ja ns. "kamera-ajosta". Korjattavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta se kaatuu omaan laiskuuteeni. Koko sarjis on piiretty lyijiykynällä. -.- Ja ilman viivotinta. Hahmot näyttävät vähän erilaisilta joka kuvassa. Joku kokeneempi oksentaisi, jos näkisi taustat. Silti olen onnellinen ja erittäin tyytyväinen. Kuusi vuotta olen yrittänyt saada jostain valmistaa...

Ehkä asiaa helpotti paljonkin se, että oli valmis käsikirjoitus? Heheee. Yleensä kun en keksi edes aihetta koko sarjikseen. Tässä juonessa on tietämättään auttanut eräs toinenkin henkilö ja tarkoituksena on mahdollisesti juuri siitä ideasta lahjoittaa koko kasa hänelle.

Ai niin... Tyyliltään se muistuttaa jokseenkin Emma-mangaa, joka itseasiassa sijoittuu suunnilleen samalle aikakaudelle. Ainakin eka sivu näytti siltä, kunnes tein jotain randomia, loppui virta ja taustojen yksityiskohdat alkoivat vähetä jne. Ja hahmoistakin tuli vähän erityylisiä.

Miehiset piirteet esiin vaannn~. Ensi viikonloppuna.

Joo en puhu gaalasta.

Tämän vuoden World Cosplay Summit on ratkaistu tuloksin:

I Japani
II Espanja
+USA

Videot saivat minut täysin cossinteon valtaan! Harmi, ettei ole vielä materiaaleja, kun ei ole ollut rahaa... Tänä vuonna isompi yritys, kuin viime vuonna o/ Ja btw. Tulee paljon parempi laatuiset asut kyllä. Oli vähän... hmmm. Lollinen asu viime vuonna. Ja TÄYDELLINEN SARJA + HAHMOT (tänä vuonna tulee siis)

Ainut, mikä voi saattaa asioita pieleen, on jälleen kerran laiskuus. Tällä kertaa se ei pilaa kaikkea! D8<

Pakkopullan pitäisi olla ohi, paitsi, että äiti suunnittelee mukamas jotain matkaa "vielä kun sillä on lomaa"... Joo. Sitten en taaskaan pääse WCS-asuun käsiksi. Hitto. Mutta peruukit olen katsonut, koreografiaa on paperilla (tosin se on kaikista raaimmassa muodossa) ja jotain pientä olen saanut alkuun.

Näin muuten taas oudon unen. Oli lukiossani, joka ei kyllä siinä juurikaan muistuttanut todellista, mutta kuitenkin. Sitten yhtäkkiä siinä on joku tyttö, joka levittää polttoainetta kaikkien huoneessa olevien ympärille ja käytäville. "Jos liikahdatkaan, sytän tämän tuleen" Sitten siihen tulee poika, joka on ilmeisesti tämän tytön rikoskumppani ja sytyttää, kuin sytyttääkin käytävän tuleen. Hyppään äkkiä ympärilleni levitetyn bensavanan ylitse, ennen kuin liekit ovat liian suuria. Pääsen pakoon ja tässä välissä tapahtuu paljon asioita, joita en muista. Koko jutussa on mukana paljon enemmänkin ihmisiä, opiskelijoita, jotka vaan yrittää tappaa lukiolaisiani. Pian törmään taas johonkin toiseen tyttöön, jolla onkin tällä kertaa puukko. Pääsen tältäkin karkuun, mutta viilsi minua sillä kuitenkin syvään, en edes tiedä minne. Pian näen isäni, joka tulee jostain huoneesta täysin tietämättömänä ja huudan "Varo, juokse! Juokse pois!", tai jotain tuon tapaista. Tyttö pistää puukon isän rintaan, joka kaatuu tajuttomana/kuolleena lattialle. Minä pääsen jotenkin ulos rakennuksesta ja kysele koko ajan ihmisiltä, että joko poliisi on tullut. Ilmeisesti olin koko ajan siihen asti vollottanut ja vollottanut. Vollotin lisää ainoana ihmisenä, kun joku poliisisetä tuli puhumaan. Luulin kaikenlisäksi, että olin ainoa, joka selvisi. Luulin, että siskonikin oli kuollut, joka jostain syystä paikalla, mutta ilmestyikin jossain välissä ihan elämänsä voimissa pihaan. Tajusin jossain vaiheessa, että se, mitä tapahtui oli kymmenen kertaa kamalampaa, kuin ne aiemmat kouluampumiset, mitä ollaan tässä parin vuoden sisällä jouduttu kohtaamaan. En tiedä, mutta minusta tuntui, että olisin itkenyt oikeastikin. Luulin unen olevan täyttä totta ja olin ihan shokissa siinä unessa. Oli outoa herätä ja muistaa, että makaa omassa sängyssä, asiat onnellisella laidalla.

Pakkopullan pitäisi olla ohi, paitsi, että äiti suunnittelee mukamas jotain matkaa "vielä kun sillä on lomaa"... Joo. Sitten en taaskaan pääse WCS-asuun käsiksi. Hitto. Mutta peruukit olen katsonut, koreografiaa on paperilla (tosin se on kaikista raaimmassa muodossa) ja jotain pientä olen saanut alkuun.

Toden totta. Menin sen katsomaan pikkusiskoni kanssa. Ennen sitä kävimme sushilla ja se oli Caritalle ensimmäinen kerta. Se piti nigiri-susheista, mutta inkivääri maistui kuulemma saippualle ja maki-sushi pupun ruoalle. Olisihan sitä pitänyt odottaa.

Vielä ennen leffaan menoa ehdin lainaamaan siskon kortilla kirjastosta kasan japanilaista kansanmusiikkia. Melkein kaiken, mitä sieltä löytyi. Etsin tietynlaista kappaletta, vielä en ole oikeaan törmännyt.

Sitten elokuvasta: Se yllätti ja ei yllättänyt. Jo trailerista näki, että ainakin puolet juonesta oli sävellettyä. Se ei aivan kulkenut J.K.Rowlingin aivoitusten mukaan muutenkaan, mutta kukapa nyt Hollywoodissa siihen olisi pystynytkään? Toisaalta uuden juonen takia elokuvassa oli todella monta hassua kohtaa, paljon enemmän kuin kirjoissa on varmaan yhteensä. pieniSPOILER: Nauroin vimmatusti kohdalle, jossa eräs tyyppi kysyy jotain tämän tapaista: "What am I eating?" Harry vastaa: "Dragonballs" Nauroin eniten katsomossa. Minkä sille mahtaa, että on otaku?